— "Mitä jos missi tahtoo?"
— "Teiltä itseltä hyvitystä hakea, voipi hän sen mainion hyvin tehdä."
Tirehtori Maxenpfutsch'ia rupesi pyörryttämään tässä kauheassa paikassa, jossa kaikista tehdään oikeuden-käynti.
— "Hänkin voi siis ripustaa oikeuden-käynnin niskoilleni?"
— "Ynnä hyvitys-hakemuksen kanssa."
— "Hirmuinen tila!"
Nähdessään, että hän jo oli kyllin mureaksi miehensä paistanut, katsoi tohtori Grisák hyväksi pistää häneen kahvelin, häntä palasiksi leikataksensa. Hän nousi siis ylös sohvalta, astui, ystävällisesti hymyillen, tuon monin tavoin tuskastuneen miehen luokse ja lohdutteli häntä näin:
— "Rakas Maxenpfutsch! Minulla on hyvä tuuma teidän varaksenne; mutta minun täytyy ensin saada se kypsymään. Jättäkää minä nyt, ja tulkaa takaisin kahden tunnin kuluttua, täsmälleen kahden tunnin kuluttua, ymmärrättekö? Silloin saamme nähdä, mitä on mahdollista teidän hyväksenne tehdä."
— "Oi, tuhansia kiitoksia, herra tohtori! Minä en ole kiittämätön."
Pelästynyt mies haki kauan hattuansa, kunnes hän sen löysi tuolin alta, jonne sen istuessaan oli laskenut. Hän jätti hyvästi ja kumarteli vielä, kun tohtori soitti sisään palvelijaa: tältä tohtori pyysi frakkiansa ja antoi käskyn laskea missin sisään. Herra Maxenpfutsch ja miss Natalie sattuivat yhteen ovessa.