— "No, sen oli vaan tarkoitus peloittaa; mutta kun se kerta on tapahtunut, kuka siihen mitään voi? Tai minä pitäisin tyttäreni tavaran itseäni varten?"
— "Ei, mutta toista tytärtä varten."
— "Oi, sitä ei Eliz ottaisi vastaan. Ei, hyvä herra: mikä on lapsieni, se on lapsieni. Minulla on riittävä pensioni, josta voin elää. Tulkoot he onnellisiksi."
Tohtori Grisák huomasi, että hänen edessään seisoo semmoinen mies, johon luoti ei satu. Se on haavoittumaton! Helppo on sillä tavoin sotamiehenä olla. Mutta vielä on jälillä Achilleen kantapää ja vielä on jälillä viimeiseksi jätetty, myrkytetty nuoli, joka varmaankin sattuu.
— "Ja niinmuodoin teidän kunnianne olisi taipuvainen sopimaan tyttärenne viekoittelijan kanssa?"
— "Kuinka, 'sopimaan?'" huudahti suuttuneena Ankerschmidt, "Minun asemassani on tavallista antaa anteeksi, mutta ei sopia."
— "Te suvaitsette siis antaa 'amnestiaa' herra Straff'ille?"
— "Miksi Straff? Minä en tunne häntä sillä nimellä, sanokaa Bogumil.
Mutta miksi hiidessä tällä ihmisellä oli niin monta nimeä?"
— "Siihen on hänellä sangen tukevat syyt."
— "Lieneekö häntä vainottu?"