— "Mutta semmoista kataluutta: kun lyö vaimoansa!"
— "Se on totta. Mutta jos sinä rupeet kaikkia lyötyjä vaimoja itkemään, täytyy sinun nousta aikaisemmin ylös, sillä muuten ei aika siihen riitä."
— "Niin, mutta siinä ei vielä ollut kyllin, että hän löi häntä: sitä rouva vielä olisi kärsinyt, mutta kerta kun hän päihtyneenä tuli kotia…"
— "Se vielä lisäksi?"
— "Niin, ravintolasta, jossa hän oli pelannut pois rouvansa viimeisen koristeen, silloin pyysi hän häneltä sitä sormusta, jonka hän oli äidiltään saanut, ja kun rouva ei tahtonut sitä hänelle antaa, heitti hän hänet ulos ovesta kadulle, ja rouva parka sai maata siinä kynnyksellä aamuun asti."
— "Ohoh, se hirtehinen!"
— "Niinpä juuri! Rouvalla ei sen jälkeen ollut mihin mennä. Tuttaviensa luokse hän ei kehdannut kääntyä; isänsä huoneesen ei hän uskaltanut palata; hän oli pakoitettu palvelukseen rupeemaan."
— "Näetkös, se on kevytmielisyyden palkka."
— "Wien'in ystäväni ehdoittaa hartaasti seura-naiseksi meille tätä köyhää vaimoa, jota sallimus niin on kukistanut, ja joka varmaankin on oleva sangen kiitollinen, jos hän voi päästä niin rauhalliseen perheesen kuin meidän."
— "Kyllä, mutta eikö hän ole pahanluontoinen vaimo?"