— "Ettekö laske leikkiä?"
— "Minä vaadin täyden määrän, kolmekymmentä-tuhatta florinia".
Herra Maxenpfutsch oli vasta nyt tappeluun valmiina niin suuren pelästyksen jälkeen; hän ryntäsi Straff'ia vastaan ja syleili häntä uumilta. "Mitä. ajattelette, ystäväni? Eilenhän vaaditte vaan kaksikymmentä-tuhatta. Älkää ilkastelko! Ottakaa vastaan! Minä sanon, että ottakaa vastaan!"
— "Oih, älkää puhuko minun asioissani! Jättäkää minä rauhaan. Koko summa taikka ei mitään."
Tohtori Grisák oli varsin leikkisällä tuulella tänäpänä.
— "Ja jos minä tässä laskisin teille yhdeksänkolmatta-tuhatta yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä ja yhdeksän florinia ja kaksi kahdenkymmenen kreutzerin kappaletta pöydälle, ettekö ottaisi sitä vastaan, vaikka yksi kahdenkymmenen kreutzerin kappale puuttuu?"
— "En."
Herra Maxenpfutsch joutui epätoivoon.
— "Hyvä herra! Älkää olko hullu! Tässä se on. Tässä se on. Minä olen itse valmis panemaan lisäksi tuon puuttuvan kahdenkymmenen kreutzerin rahan."
Tämä jalomielisyyden ilmi-tuonti, joka jätti kaikki komillisuuden rajat taaksensa, yhdisti toiset molemmat miehet homerilliseen nauruun. Pilanlasku oli täydellinen. Herra Vendelin tahtoi innoissaan painaa milloin toisen, milloin toisen herran käteen tuota kahdenkymmenen kreutzerin kappaletta, joka yksistänsä enää heidät eroitti.