Vanha herra ilmoitti senkin tyttärillensä, että hän odottaa sähkösanomaa Wien'istä, tohtori Grisák'ilta; se tuopi tämän iloisen sanoman.
Ja sittekuin hän oli näin paljon sanonut, ei mikään vahvinkaan Wertheim ja Wiese'n arkku, jos salaisuus olisi semmoiseen suljettu, olisi voinut estää Erzsikeä saamasta siitä ulos kumminkin niin paljon, että oli puhe eräästä sopimuksesta, jonka mukaan Herminen mies hyvää maksoa vastaan suostuu vaimostansa laillisesti eroamaan.
Ja jos Erzsike jo tiesi niin paljon, olisi hän puolestaan ollut varsin kovasydäminen, jos ei hän sitä vähitellen olisi Herminelle ilmoittanut. Lopulta tiesivät niinmuodoin molemmat sisaret yhtä hyvin salaisuuden kuin isä itse, ja odottivat ihan yhtä levottomasti sähkösanomaa kuin hänkin; siinä vaan oli eroitus, että sill'aikaa kuin heidän isänsä joka päivä kaksi kertaa ratsasti tulevaa telegrammia vastaan, jotta hän heti stafetti-ratsastajan taskusta voisi sen käsiinsä saada, heidän oli sitä kotona odottaminen kärsimättömyydellä, jota töin tuskin saivat hillityksi.
Ankerschmidt'in kävikin tässä, niinkuin levottoman metsästäjän, joka jättää odotuspaikkansa ja juuri silloin on siitä pois, kun otus ilmestyy. Jossakin paikkaa tiellä oli hän kaartain kulkenut ratsumiehen sivutse, joka tuli postipaikasta, ja kun tuo suuresti odotettu telegrammi vihdoin tuli kastelliin, ei hän ollutkaan kotona.
Joka joskus on saanut sähkösanoman, tietää kuinka eri tavalla tämä ja tavallinen postikirje kiihoittaa mieltä. Salainen sanoma, jonka tiedoksi-saanti oli niin tärkeä, että täytyi pyytää salamaa sitä eteenpäin viemään! Tieto, joka tuli ilman lävitse; jota ei voinut vartoa; joka saattaa ilmoittaa suurta iloa, suurta hämmästystä, suurta surua, suurta pelästystä.
Kenen käsi oli vapisematta, kun avasi ensimmäisen telegrammin kuvertin?
Ketä ei peloittanut siihen ensiksi katsoa?
No, mutta tämä sähkösanoma ei ollut niitä, joita sopii pelätä. Tämä tuopi ilonsanoman, joka jo edeltäkäsin on tiedetty, ennustettu; tämäpä se, jota jo päiväkausia on odotettu; se, joka palauttaa onnellisuuden yhteen perheesen.
Ankerschmidt ei ollut kotona; mutta kuitti oli allekirjoitettava, sillä telegrammin-tuojan täytyy todeksi näyttää, minä minutina hän on perille tullut, kuinka hän on rientänyt tehtävänsä toimittamisessa; tämä on hänen ansiollisuutensa kilpakenttä. — Isänsä poissa ollessa täytyi siis Herminen kirjoittaa kuitin alle; hän otti haltuunsa sähkösanoman.
Kuinka hänen sydämensä sykki, kuinka hänen kasvonsa hehkuivat, kun hän piti tätä kädessään! Tämä on siis se kirje, joka antaa hänelle takaisin hänen elämänsä rauhan; tässä on kirjoitettu, että hänen on sallittu vielä joskus onnelliseksikin tulla!
Kuka panisi pahaksensa, jos tämä paljon kärsinyt nainen pikemmin kuin paremmin halusi lukea tämmöistä tietoa?