— "Minä uskon, että se on siinä, mutta sentähden ei sen tarvitse olla totta."
— "Kuinka? Ettäkö nuori Aladár herra ei puhuisi totta?" kiivastui Kampós herra. "Ah, kunnioitettu herra, siinä tapauksessa ette tunne häntä."
— "Minä en sano, että hän ehdon tahdon kirjoittaa perättömiä, mutta hän saattaa erhettyä, niinkuin kaikki ihmiset. Kuinka kaukana Tisza tästä on?"
— "Kuusi peninkulmaa. Niin, mutta meri on sadan peninkulman päässä ja Aladár herra tietää kuitenkin sanoa, kuinka monta jalkaa meidän tornimme huippu on merenpintaa ylempänä. Nuori Aladár herra on ulosoppinut insinöri, saan luvan sanoa. Jo ensimmäisenä kuukautena tarjosivat hänelle Tiszan järjestämis-yhtiössä tuhat kahdeksansadan florinin palkan. Jos hän sanoo. että tulva tulee kyläämme, tulee se, sillä Aladár herra ymmärtää sen."
Tohtori Grisák kääntyi huonolla tuulellaan yht'äkkiä insinöriksi.
— "Minäkin ymmärrän sen. Minäkin tiedän, mitä nivelleraus on. Meillä on Böhmissäkin vedenpaisumuksia."
Kampós herran kansallinen itsetunto loukkaantui näistä sanoista hirveästi.
— "Böhmissäkin vedenpaisumuksia? Mimmoisia vedenpaisumuksia? Joku pieni puro yltyy vähäisen, jos on ollut rankkasade, ja viepi tiehensä pieniä siltoja; toisena päivänä palaa se taas entisilleen. Mitä se on Unkarin tulvien rinnalla! Suvaitkaa katsoa, kun meillä on vedenpaisumus! Se on meri, jossa sopii laivoilla purjehtia. Puhukaa silloin Böhmin vedenpaisumuksista!"
— "Ohoh, rakas herra huoneenhaltia, minä en tahdo koko maailman aarteista Unkarilta riidellä tätä kunniaa; sen vaan tahdon sanoa, että virran vesi saattaa seisoa kuusi jalkaa ylempänä sitä uomaa, jossa se juoksee, mutta jos padot ovat vahvat, ei voi mitään vaaraa syntyä."
— "Niin, mutta siinäpä juuri vika on, että uudet padot eivät ole vahvoja; horjuvathan jo paalutkin."