— "Hyvä! Minä en enää polta tupakkaa. Siitä tulee kumminkin parempi ruokahalu."
Ja tämän jälkeen vei hän ylös ullakkoon esi-isiensä merenvaha-piiput, uskolliset kumppaninsa kaikissa vaaroissa, jotka suurista tappioista olivat säilyneet ainoina perhe-kalleuksina, eikä hän koskaan enää tupakoinut.
Toisena väkisin esiin vedettynä päivänä ilahutettiin häntä sillä tiedolla, että viinikin on joutuva veron alaiseksi; vastedes saattaa vaan korkean-asianomaisella luvalla lyödä tapin viinitynnyriinsä, ja sekä hyvästä että pahasta mielestä on hinta suoritettava, koska kummassakin tapauksessa, jota enemmän kulutetaan, sitä enemmän "kontribuerataan."
— "Hyvä! Minä en siis enää juo viiniä. Olen ainakin paremmin nukkuva."
Ja sen jälkeen hän ei nauttinut minkäänlaista muuta juomaa kuin vettä.
Taas jonakuna kaikille epäsuotuisena päivänä heräsi hän siihen hyvään uutiseen, että pelikortitkin ovat kruunun merkillä varustettavat, vastedes pitää niissäkin olla kotka.[9]
— "Hyvä! En siis tästedes lyö korttia; en ainakaan häviä."
Ja hän piti puheensa.
Jälleen koitti aamurusko, luonnon järjestyksen mukaan alkoi siis uusi päivä. Garanvölgyille tuotiin kiertokirje, jossa annetaan tiedoksi, että jos hän tahtoo metsästää, hän saapi pitää pyssyä ainoastaan komitati-hallituksen[10] luvalla, mutta ratsusatulaa vaan siinä tapauksessa, että asianomaiselle piirikunnan-komisarjukselle kirjallisesti lupaa olla näitä vaarallisia husarin-aineksia[11] käyttämättä valtion turvallisuutta häiritseviin tarkoituksiin.
— "Hyvä"! sanoi Adam Garanvölgyi; "en siis vastedes metsästä enkä käytä vinttikoiraa. Vältän kumminkin vilustumista."