"Kaikenlaisia pieniä muistoesineitä, jotka olen perinyt äitivainajaltani, kuten hänen emaljoitua kuvaansa, kiharaa hänen tukastaan ja erästä hopeista ristiä, jota lapsuudessa kannoin kaulassani. Kai minä saan viedä ne mukanani, kun lähden tästä talosta?"
"Mutta sinähän olet kokonaan muuttunut, olet tullut kuuliaiseksi tyttäreksi. Ehkä asiat kehittyvät vielä niin, että tulet saamaan minun siunaukseni."
"Siunaa siis minua, vaikka vain yhdellä sanalla!" pyysi tyttö polvistuen isänsä jalkojen juureen. "Salli minun suudella sinun kättäsi."
Grazian salli Magdaleenan suudella kättä, jonka hän ojensi tyttärelleen.
"Lupaa, että annat minulle anteeksi kaikki mielipahat, joihin tahtomattani olen tehnyt itseni syypääksi!"
Tuo pyyntö liikutti Grazianinkin raakaa luontoa.
"Älä huolehdi, en minä ole sinulle paha", murisi hän sekä sipaisi kerran karvaisella kädellään polvistuneen tytön päätä. Tuon liikkeen saattoi otaksua siunaukseksi.
"Pian pannaan asiat kuntoon", puheli hän. "Pappi on jo täällä. Meidän tarvitsee ainoastaan mennä levolle ajoissa tänään, että jaksamme nousta aikaisin aamulla. Huomenna nimittäin ovat häät."
Sanottuaan sen meni Grazian takaisin huoneeseensa, jossa mestari
Mathias vielä odotti.
"Olet kokonaan väärillä jäljillä, velihopea", puheli hän tälle. "Juttelin tytön kanssa ja huomasin, että hän on kokonaan muuttunut. Hän ei itkenyt lainkaan, kun minä häistä juttelin. 'Leena', sanoin minä, 'huomenna ovat hääsi.' Hän myöntyi siihen ja suuteli minun kättäni."