"Kuka siellä on?" kysyi Mathias kauhistuneena.
"Ota soihtu ja valaise sillä syvennystä!"
Mestari Mathias teki niin ja näki siellä kahlehditun ja munkinpukuun puetun isä Siegfriedin. Hän oli vyötäisiään myöten haudattu kultaan ja hopeaan sekä kaikenlaisiin kallisarvoisiin kapineisiin, joita oli läjittäin kasattu hänen jalkojensa ympärille. Kaavun päähine oli vedetty kasvoille niin, ettei niitä näkynyt.
"Isä Siegfried!" kuiskasi Mathias.
"Sinä olet todellakin hyvä arvaamaan, ystäväiseni, vanki on todellakin isä Siegfried", sanoi kreivi.
"Kuka on tuonut hänet tänne?"
"Minä itse jäykkine jalkoineni ja kipeine käsineni."
"Te ette ole häntä siis tappanutkaan?"
"Kuulithan hänen laulavan äsken?"
"Ja hänetkö on minun tähän syvennykseen elävänä muurattava?"