"Sinun hyvästijättösi on ollut pitkällinen", sanoi hän levottomasti Theophilolle; "nyt on aika että äitini ja sisareni pelastetaan uskonheittolaisen läheisyydestä. Itketkö sinä, Naomi, sen vuoksi että sinun täytyy eritä Klaudiasta? Pakanallisen epäjumalan palvelijan päästäminen meidän perheesemme on tuonut mukanaan kirouksen; sitä aavistinkin. Myös isäni veri on saastutettu vielä sillä, mikä on pahempi kuin romalainen epäjumalan palveleminen; natsaretilaista petturia on rukoiltu isäni katon alla. Mutta minä tahdon puhdistaa myrkyn ja pitää huolen siitä ettei se pääse leviämään. Jos sinä, Juditha, tiesit poikasi uskostansa luopumisen, olisi sinun pitänyt se ilmoittaman meille — olisipa pitänyt ilmoittamasi se neuvostolle. Mitä ovat maalliset siteet Jehovan kunnian rinnalla? Omalla kädelläni olisin pyyhkäissyt epäjumaluuden merkin perheestäni, ja ehkäpä", sanoi hän synkkämielisesti, "tuleekin se vielä jonakuna päivänä minun tehtäväkseni. Jos sinä Juditha ja Amatfiah olette suosineet poikanne jumalattomuutta, niin varotan teitä; Sadok'in veljenkään ei pidä pääsemän oikeuden kädestä. Vastaustasi ei tarvita. Minä epäilen sinua. Saamme nähdä onko epäilykseni perustettu. Jätä me nyt ja ota ottotyttäresi mukaasi. Hän ei koskaan ole ollut sopiva seurustelija juutalaiselle naiselle. Varmaankin hänestä tulee sopivampi puoliso uskonsa hylkyrille, natsaretilaiselle."
Kristillinen kärsivällisyys ja huolenpito Salomesta ja Naomista pidättivät Theophilon antamasta sellaista vastausta kuin hänen raakuutensa olisi ansainnut; sanaakaan sanomatta lähti hän äitinsä ja Klaudian kanssa. Näiden mentyä pyysivät Salome ja Naomi Javania olemaan ryhtymättä mihinkään toimiin läheisiä sukulaisiansa vastaan, mutta vaikuttivat sangen vähän yltiöpäiseen juutalaiseen, joka ei käyttänyt siivompia sanoja vanhempiansa kuin Theophiloakaan kohtaan.
Seuraavana päivänä oli Javani kaupungilla melkein iltaan asti. Kun hän tuli kotiin, kertoi hän isällensä, että rikas sukulaisensa, Bethetsobin Maria, oli tullut kaupunkiin suuren palvelijajoukon kanssa ja että hän (Javani) oli hänelle luvannut asunnon isänsä huoneessa siksi kun kerkiäisi hankkimaan sopivan asunnon. Sadok kernaasti suostui siihen ja kiiruhti noutamaan häntä. Molemmat, sekä Sadok että Salome, kunnioittivat Mariaa, vaikka hänen loistoisa ja turhamainen elantotapansa oli täydellinen vastakohta sille yksinkertaisuudelle, joka vallitsi avarassa ja mukavassa asunnossa. Maria oli varsin nuorena kadottanut kuoleman kautta äitinsä ja jäi sitte hellän isänsä hoitoon, joka liiallisella lellittelemisellä pilasi hänen. Hän tuli nuorena naimiseen nuoren ja jalon miehen kanssa. Tämän johdolla olisi hän kenties muuttunut, mutta kuolema kutsui pois miehen vuotta ennen Javanin käyntiä Peraeassa. Maria jäi leskeksi. Hän oli nuori, kaunis ja omisti suuren omaisuuden.
Marian ja hänen pienen kaksivuotiaan poikansa Davidin ottivat sukulaiset sydämellisesti vastaan. Pikku David mielistyi heti Naomiin. Hänen kanssaan askaroitsi Naomikin mielellänsä. Siinä löysi hän surullensa lohdutusta. Judithan ja Klaudian tapasi hän ani harvoin, silloinkin aina äitinsä tahi Javanin läsnä ollessa. He siis eivät saaneet puhua mitään sydämensä lähimpiä tunteita.
Tähän aikaan sai Klaudia kirjeen isältänsä, Rufolta. Sen toi romalaisen kenraalin lähettiläs, joka vieläkin koetti saada juutalaisia rauhaan myöntymään. Mutta uppiniskaisella halveksimisella käskivät he lähettilään pois. Tällä sanomalla palasi lähettiläs romalaiseen leiriin. Hän myös toi Klaudialta Rufolle kirjeen. Siinä Klaudia sydämellisesti kiitti isäänsä siitä, että tämä oli hyväksynyt Amatfiahn toimet. Rufo iloitsi tyttärensä onnesta. Hän iloitsi myöskin siitä, että tyttärensä lähti Jerusalemista. Hän tiesi Vespasianon päättäneen piirittää kaupungin, jos asujamet pitkittäisivät uppiniskaista vastustamistansa. Hän oli myöskin varma, että kaupunki valloitetaan joko ennemmin tahi myöhemmin. Hän tunsi ja kunnioitti Sadok'in veljeä. Mitään uskonnollisia epäilyjä esitetyn naimisen suhteen ei hänellä ollut, vaikka tosin mieluummin olisi suonut tyttärellensä mieheksi romalaisen kuin juutalaisen; mutta kun tyttärensä oli valinnut kunniallisen ja hyvän miehen, ei hän tahtonut naimista estää kansallisuuden takia. Marcello katsoi asiaa korkeammalta kannalta. Jos hän olisi tiennyt Theophilon olevan kristityn, olisi hän sydämestänsä iloinnut. Nyt iloitsi hän vaan siitä, että sisarensa edes sai miehen, joka rukoili yht'ainoaa Jumalaa. Hän katsoi sisarensa sen kautta tulevan varjelluksi epäjumaluuteen lankeamasta. Ilolla hän siis suostui isänsä esitykseen, että koettaisivat saada ylipäälliköltä luvan lähteä Joppeen viettämään Klaudian häitä. Tämän kaikki kertoi Rufo kirjeessään. Hän esitti myöskin, että Sadok ja Naomi tulisivat sukulaisiensa seurassa Joppeen. Hän lupasi lähettää heille turvavartijan Lyddaan. Hän tiesi, että Klaudia iloitsisi, jos sai tähän tilaisuuteen ystävänsä luokseen. Hän myös itsekin halusi tavata vanhaa ystäväänsä, saadaksensa häntä kiittää kaikesta siitä hyvyydestä, mitä tämä oli osoittanut hänen tyttärellensä.
Klaudia meni juosten isänsä kirjeen kanssa Sadok'in tykö, eikä rauhoittunut ennen kuin sai hänen suostumaan ehdotettuun matkaan. Sitte kiiruhti hän Salomelle ja Naomille ilmoittamaan tämän iloisen sanoman, joka synnytti monta sekalaista tunnetta näissä molemmissa. Hän (Naomi) saisi nyt monen vuoden kuluttua nähdä nuoruutensa ystävän, ja minkälaisena hän hänen nyt tapaa? Hän tiesi, ettei vielä ollut tykkänään unohdettu, mutta tärkeämpi oli tietää ystävänsä sielun tila. Hän tunsi olevansa voimaton antamaan sydäntänsä ja kättänsä muulle kuin Jesuksen tunnustajalle ja opetuslapselle. Mutta kuinka niin lyhyellä ajalla, ainoastaan muutamana päivänä, saisi tilaisuuden esittää Marcellolle pyhän totuuden, että hän sen käsittäisi? Mutta tämänkin surun jätti hän luottamuksella Herran käteen ja iloitsi nyt Klaudian kanssa yhdessä heidän yhteisestä matkastansa.
Bethetsobin Maria oli jo muuttanut omaan komeaan taloonsa. Se oli lähellä Sadok'in kartanoa. Siellä eli hän ilossa ja seurassa, luontonsa taipumuksen mukaan. Hänen asuntonsa tuli kokouspaikaksi kaikille ajattelemattomille tyhjäntoimittajille, jotka eivät välittäneet kaupunkia uhkaavasta kurjuudesta ja vaaroista. Mutta nähtiin siellä eteviäkin miehiä. Näiden vuoksi kävi siellä Javanikin päivittäin, vaikka hän muutoin halveksi Marian kevytmielistä elämää. Hän koetti kaikissa tiloissa voittaa Simonille puoluelaisia. Sentähden hän tuppausi joka seuraan, missä vaan luuli jotakin toimittavansa tämän asian eduksi. Vihaansa Theophiloa vastaan ei hän ollut unhottanut. Hän mietti vaan kostoa. Kaupungissa asui vielä muutamia natsaretilahkokunnan jäseniä. Niistäkin oli hän tiedon urkkinut, ja useoita heistä oli hänen ilmoituksestaan vangittu. Neuvosto, johon kuului pappeja ja vanhimpia, oli kutsuttu tuomitsemaan näitä, ja Javani oli jäsen tässä neuvostossa. Hän äänesti kuolemaa, mutta pyysi tuomion täyttämistä lykkäämään tuonnemmaksi, että hän ehtisi lisätä vankien lukua, ainakin — yhdellä. Sen perästä kertoi hän Theophilon uskostaan luopumisen kuin myös epäilyksensä tämän vanhemmista. Tähän asti oli hän antanut serkkunsa olla rauhassa saadaksensa tarkempia tietoja setänsä ja Judithan rikoksellisuudesta. Hän kun pelkäsi pojan kohtalon aukasevan vanhempain silmät ja varottavan heitä vaarasta. Tuomioistuin, joka muodosti itsensä sellaiseksi, hyväksyi hänen esityksensä ja suuresti ylisti hänen harrastustansa Jehovan kunniaksi. Tämä kiitos kiihoitti vielä enempi Javania hankkimaan todistuksia Amatfiahta ja Judithaa vastaan. Vainujia otettiin ja lähetettiin joka haaralle. Myöskin kuolemaisillaan olevan Marian luona Bethaniassa kävi sellainen. Javani saatuansa tiedon Marian tilasta päätti itse ensi tilassa mennä sinne, saadaksensa tietää mitä tämä tietäisi asiasta, jossa hänellä nyt oli niin paljon tekemistä.
Mitä lähemmäksi matkapäiväksi määrätty päivä läheni, sitä tuskallisemmaksi kävi Klaudia; hän halusi päästä pois kaupungista. Hän rupesi pelkäämään Javania aina enempi ja enempi, ja vaikka tämä aina koetti olla ystävällinen kanssapuheessa, niin Klaudian varova silmä pian huomasi hänen viekkautensa ja teeskentelemisensä. Hänellä oli levotoin aavistus jostakin onnettomuudesta. Tätä aavistusta ei saanut Theophilokaan hänestä poistumaan, ei silläkään vaikka vakuutti, ett'ei Javania ole laisinkaan pelkääminen. Naomi nähdessään ystävänsä pelon rupesi myöskin pelkäämään, hän kun havaitsi veljellänsä olevan jotakin tärkeää mielessä. Javani kyselikin Naomilta yhtä ja toista, toisinaan Amatfiahsta ja Judithasta ja toisinaan taas Theophilosta; mutta Naomi, joka tiesi kysymysten tarkoituksen, koetti väistää kaikkia pauloja ja luulikin jo saaneensa hänen pois oikealta tolalta. Javani ymmärsi kumminkin hankkia itsellensä tarpeellisia tietoja muilta haaroilta. Siinä hän onnistuikin. Hänen ei enää tarvinnut epäillä, olivatko setänsä ja tätinsä sydämestä natsaretilaisia, vaan vielä pahempi, hän myös tiesi, että sisarellensa oli opetettu sitä kammoksuttavaa oppia.
Kaikki epäilyksensä ilmoitti hän tuomioistuimen jäsenille. Nämä määräsivät hänen menettelemään asiassa suurimmalla varovaisuudella ja salaisuudella, kun oli kysymys niin arvoisien henkilöiden kiinniottamisesta. Sadok'in valta ja vaikutus teki sellaisen varovaisuuden tarpeelliseksi, sillä verenhimoiset miehet kyllä tiesivät, ett'ei hän milloinkaan hyväksyisi julmuutta ja laittomuutta, varsinkin kun se koski läheistä sukulaista. Vanha Maria oli myöskin määrätty uhriksi, mutta hänen kiiniottamisensa jätettiin siksi kun Amatfiah perheinensä oli vangittu, koska nämä, kun usein kävivät tapaamassa vanhaa ystäväänsä, muutoin olisivat aavistaneet pahaa ja menneet turvapaikkaan.
Myöhään illalla meni Javani Bethaniaan tutkistelemaan Mariaa. Mitä hän täällä näki ja kuuli, teki häneen syvän vaikutuksen, vaikka hän kammoksuikin hänen uskontoansa. Maria makasi vuoteellansa, kun hän astui huoneesen. Hanna istui vuoteen vieressä ja luki pergamenttikäärystä Mattheuksen evangeliumia. Mielen-ilmaus Marian kasvoissa oli niin hiljainen ja lempeä, kun hän makasi tarkkaavaisesti kuunnellen pyhää sanaa, että Javani seisahtui kynnykselle ja katseli häntä ihmetellen ja kunnioittaen. Hanna pysähtyi äkkiä lukemasta, kääri pergamentin kokoon ja kätki sen vaatteensa poimuun. Vasta tullut oli vieras ja kokemus oli opettanut Hannan varovaksi.