Saksan toisesta suurmiehestä riensin suoraa tietä toisen luo. Wartburgin linna, jossa Lutherus noin vuoden oleskeli kirjoittaen tunnettua raamatun käännöstä, on erittäin kauniin ja suuren puiston huipulla. Hauskin kaikesta katsottavasta täällä oli tietysti Lutheruksen huone: hänen pöytänsä, jakkaransa mammutluusta, sänkynsä ilman pohjaa — se paikka seinää, johon heitti läkkitolpponsa perkelettä muka nähdessänsä oli melkein tykkänään kadottanut kalkkirappauksensa: katsojat olivat ottaneet sen muistoksi mukanansa. Mutta Wartburgin linna tarjoaa paljon muutakin katsottavaa, kuten tuon sievän kappelin saarnastuolineen, josta suuri uskonpuhdistaja monasti saarnasi, paljon Moriz Schwind'in freskomaalauksia; niissä muun muassa kuvataan tuota kuuluisaa "laulajien kilpailua" v. 1207, jolloin sopimuksen mukaan voitetun piti heittää henkensä, mutta taulussa juuri pyytää ruhtinattarelta armoa; ylen komea juhlasali, jota vieläkin käytetään ruhtinaallisissa pidoissa y.m. Näköala Wartburgin linnasta Thüringermetsän rehevien puitten, kukkulien ja laaksojen yli on sangen kaunis ja laaja, — linna kun sijaitsee noin 400 metriä meren yli Thüringenin ehkä ihanimmassa seudussa. Erittäin hauskalta tuntui minusta myöskin paluumatka toiselta puolen linnan kuvetta, jota myöten metsän läpi pyrin Annathalin sievään laaksoon. Tämä vihdoin supistuu niin kapeaksi vuorensolaksi, "Drachenschlucht", molempien korkeitten vuorien välissä, että tuskin kaksi kulkijaa siinä pääsee toistensa ohitse. Kummallinen matka, joka kestää noin 5-10 minuuttia! Elävästi juohtuivat Mignon'in sanat mieleeni:
"In Höhlen wohnt der Drachen alte Brut"
ja Böcklinin samanniminen taulu Schackin galleriassa München'issä: varovaisesti minä katselin vuoren rotkoihin, eikö siinä vaan piileisi joku lohikäärme vanhoilta ajoilta! Lohikäärmeitten solasta kiiruhdin noita-akkoja tapaamaan Harzin vuoristossa. Saavuin myöhään illalla "Kolmen Annan pysäkkeelle" josta Brockenrata viepi Harzvuoren huipulle. Asemasillalla oli kolme tyttöä vastassa, kysyin heiltä leikillisesti, olivatko he nuo kolme Annaa, johon he yhtä leikillisesti myöntyivät; mutta kun kysyin, olivatko he — noita-akkojen maassa kun olin — myös noitia, eivät he yhtä tyytyväisinä tähän vastanneet. Seuraavana aamuna menin Brockenille, jossa Faust ja Mefistofeles kävivät ja jossa noidat varsinkin illalla ja yöllä vasten Vappua peliänsä pitävät. Muuten tuskin maksaa vaivaa sinne mennä — mitään eriskummallista ei siinä ole. Braunschweigin merkillisen ja kauniin kaupungin kautta kiiruhdin Hampuriin ja Lybeckiin ja sieltä Itämeren yli Hankoon ja Turkuun.
Mutta kaikki se kauneus, jonka minulle luonto ja taide tällä matkailu soivat, on oleva verraton valoahjo tulevaisuudessakin, josta säteilee valoa ja lämpöä sieluuni, kun juohdutan muistiini nuo ylevät hetket luonnon ja taiteen suurissa temppeleissä.