Ja hän valitsi kymmenen naulaa silkkoisinta silavaa, hienonsi ja kääri sen, kuten lihankin.
Näin oli kaksi tuntia kulunut ja aamiaisaika vallan ohi. Mutta majatalon vartia seisoi yhä vaan ulkona ja hänen kanssaan joukko ostajia, jotka eivät uskaltaneet käydä puotiin sisään.
Lihakauppias sanoi taas:
— Sallikaa, herra kapteeni, minun lähettää palvelija tuomaan tavarat kaupunginpäällikön asuntoon.
Mutta Lo Ta vastasi:
— Minä tarvitsen vielä kymmenen naulaa rustoa, hyvin hienoksi hakattua ja ilman vähintäkään lihaa tai silavaa.
Tämän käskyn kuultuaan Tshing ei voinut olla hymähtämättä. Ja hän virkkoi:
— Te olette kaikesta päättäen tullut tänne minun aikaani tuhlaamaan.
Kun Lo Ta kuuli nämä sanat, hän huusi:
— Sitä varten, tietysti!