Näin kului viikko. Kun he eräänä päivänä istuivat lukuhuoneessa keskustellen kaikenlaisista asioista, saapui vanha Kin suurella kiireellä maataloon ja riennettyään suoraa päätä sihteerin ja kapteenin luo sanoi:
— Olen hyvin pahoillani, että minun täytyy ilmottaa hyväntekijälleni ikävä tieto. Kuten muistatte, erehtyi herra sihteeri silloin teidän suhteenne ja otti varovaisuuden vuoksi työmiehiä mukaansa. Vaikka nämä heti poistuivatkin, kiihtyivät naapurimme ja ihmisten mieliin jäi sittenkin epäluuloa. Nyt on viime yönä meidän läheisyydessämme nähty poliiseja, jotka ovat hyvin tarkasti tutkineet kaikki paikat. Pelkäänpä, että he saattavat vielä tulla tännekin ja vangita meidän hyväntekijämme, jos saavat vihiä asiasta.
— Koska asian laita on sellainen, — arveli Lo Ta, — pitänee tästä taas tarttua matkasauvaan.
Mutta sihteeri Tshau tuumi:
— Jos minä pidätän kapteeni Lo Tan täällä näitten olosuhteitten vallitessa, niin pelkäänpä, että tästä voi syntyä yhteentörmäys, joka voi raivostuttaa kapteenin. Toiselta puolen, jos minä annan vieraani lähteä talosta, niin täytyy minun hävetä sitä itsenikin edessä.
Ja hän jatkoi ääneen:
— Minulla olisi ehdotus sijottaa teidät toiseen paikkaan, herra kapteeni, ja sen kautta tulisitte vaikka koko ikänne turvatuksi pienimmältäkin vaaralta. Mutta en tiedä, liekö se mieleenne.
— Koska minä, — vastasi Lo Ta, — olen kuoleman ansainnut, niin miksi vastustelisin, jos kerran voin löytää sellaisen paikan, missä saan rauhassa kallistaa pääni lepoon!
— Siinä tapauksessa on ehdotukseni mitä soveliain teille, — selitti Tshau. — Noin kymmenen penikulman päässä täältä on vuori nimeltä »Viiden taulun vuori» ja sen huipulla on Wan Shu Jen-luostari, jossa asuu noin kuusi-, seitsemänsataa munkkia. Tämän luostarin johtaja Tshi Tshin on minun paraimpia ystäviäni. Jo isoisäni teki lahjotuksia luostarille ja minä olen sen suojelijoita. Joku aika sitten sain luvan hankkia sinne oppilaan, mutta tähän päivään saakka en ole tavannut luotettavaa henkilöä, jonka hyödyksi voisin täyttää aikomukseni. Jos te, herra kapteeni, olette valmis lähtemään, suostun maksamaan kustannukset. Sanokaa siis minulle suoraan, tahdotteko ruveta munkiksi?
Lo Ta harkitsi itsekseen: