Sitten opasti eräs palvelija Lo Tan istuimen eteen. Apulainen käski tämän riisumaan päähineensä ja jakoi vihittävän tukan yhdeksään osaan, jotka oli määrä leikata. Tuossa tuokiossa ajoi hiustenleikkaaja pään putipuhtaaksi ja kävi viiksiin ja poskipartaan käsiksi. Lo Ta siihen tyytymättömänä virkkoi:
— Jättäkää toki edes vähäsen jälelle!
Töin tuskin saattoivat munkit pidättää nauruaan. Luostarinjohtaja lausui istuimeltaan:
— Olkoon suuri tai pieni, lyhyt tai pitkä, keritse kaikki, jottei kukaan saattaisi komeilla eikä kerskata.
Kun johtaja oli näin ilmaissut ajatuksensa, hän lisäsi vielä:
— Aja kaikki puhtaaksi!
Partaveitsi upposi Lo Tan partaan ja hetkessä muuttui hänen päänsä sileäksi kuin lanttu.
Sitten astui apulainen munkkikirje kädessä istuimen luo pyytäen uudelle alottelijalle munkkinimeä. Johtaja vastasi kahdella säkeellä:
"Pilven peittämä tähti on kuin jalokivi kaivannossa;
Kautta Fo'n ikuisen lain olkoon Syvähenki hänen nimensä."
Niin sai alottelija uuden nimensä, jonka luostarin kirjuri merkitsi munkkikirjeeseen jättäen tämän sitten Lo Tan omiin käsiin. Kun kaikki tämä oli tapahtunut, puettiin Lo Tan ylle hänen uusi munkkipukunsa, lukkari talutti hänet lain istuimen eteen ja luostarinjohtaja laski kätensä hänen päälaelleen antaen Lo Tan tehdä seuraavan pyhän lupauksen: