— Voittehan kuitenkin antaa minun jossakin talon nurkassa levätä tämän yön jatkaakseni matkaani aamulla varhain.
— Kunnioitettava isä, te teette hyvin viisaasti, jos kiireimmän kautta laitatte itsenne täältä pois. Te ette kuitenkaan voisi jäädä tänne joutumatta alttiiksi häpeälliselle kuolemalle.
— Mikä järjetön ajatus! Tehdä yösijastani niin suurenmoinen asia, ikäänkuin minun pyyntöni sisältäisi kuolemalla rangaistavan rikoksen!
— Lähtekää nyt suosiollisesti, sillä jos te tässä vielä jonkun aikaa viivyttelette, niin mahdollisesti teidät vangitaan.
Nämä sanat saivat Syvähengen sisun kiehahtamaan ja hän tiuskaisi:
— Te puhutte kuin typerät moukat! Vai ettäkö minut vangittaisiin, vaikken ole sanallakaan antanut aihetta sellaiseen tekoon!
Nyt alkoivat muutamat haukkua häntä toisten koettaessa yhä hyvällä puheella saada häntä lähtemään. Mutta Syvähenki kohotti sauvansa ja oli aikeessa antaa heille oikein tuntuvan vastauksen, kun eräs ukko riensi talosta ulos. Syvähenki huomasi hänet ja antoi kätensä painua alas. Tulija oli yli kuudenkymmenen vuoden ja hänen kädessään oli pitkä seiväs, joka ylettyi korkealle pään yli:
— Mikä melu täällä on? — huusi ukko tullessaan.
— Tämä munkki aikoo piestä meitä, — vastasi palvelusväki. — Syy ei ole siis meidän.
— Minä olen Viidentaulunvuoren luostariveljiä, — selitti Syvähenki, — ja olen asioissa matkalla itäiseen pääkaupunkiin. Koska en tänään enää voi ehtiä seuraavaan majataloon, oli aikomukseni pyytää yösijaa teidän kunnioitetusta talostanne. Mutta tuo roistojoukko vakuutti härnäillen, että jollen lähde, niin minut täällä pistetään köysiin.