— Tyttäreni on ainoa lapseni, — selitti vanhus, — ja on nyt yhdeksäntoistavuotias. Meidän läheisyydessämme on vuori, jota sanotaan Kirsikkavuoreksi. Tälle vuorelle asettui aivan äskettäin kaksi »suurta kuningasta», kuten he itseään nimittävät, ja heidän noin viisi-, kuusisataa miestään. Mutta todellisuudessa he ovat rosvoja, jotka pilkkaavat keisaria ja hänen arvoaan. Toinen heistä tuli eräänä päivänä minun talooni kiskomaan suojelusveroa. Hän katseli tytärtäni, pani kaksikymmentä taelia ja käärön punaista silkkiä häälahjaksi pöydälle ja selitti tulevansa tänä iltana noutamaan tyttäreni vaimokseen. Me emme voi tuota miestä vastustaa, vaan olemme pakotetut tottelemaan. Tämä on syynä levottomuuteemme eikä meidän mielipahamme kohdistu vähimmässäkään määrässä teitä kohtaan, kunnioitettava munkki.
— Niinkö! — huusi Syvähenki. — Jos asian laita on se, niin tiedänpä oivallisen keinon, millä saan hänet luopumaan aikomuksestaan ja halustaan naida tyttärenne. Mitä te siitä muuten arvelette?
— Hän on kuin itse paholainen, ja voi silmäänsä räpäyttämättä tappaa jokaisen meistä. Mutta millä tavalla te aiotte saada hänet luopumaan aikomuksestaan?
— Minä olen Viiden taulun vuoren luostarissa oppinut erinomaisen tavan, jolla saa niin mainiosti toisen luopumaan aikeistaan, olkoonpa kysymyksessä vaikka kuka. Viekää tyttärenne jonnekin muualle ja antakaa minun odottaa ylkämiestä tyttärenne huoneessa, jotta saisin tilaisuuden osottaa hänelle vaikutusvaltaani. Luottakaa huoletta siihen, että hän luopuu aikeistaan!
— Jos niin todellakin tulee tapahtumaan, niin te teette minulle suuren palveluksen. Mutta muistakaa, kuinka tavattoman vaarallista on silitellä tiikerin partaa.
— Minun henkeni ei joudu lainkaan vaaranalaiseksi. Tehkää te vain, kuten sanoin.
— Hyvä on, — huudahti vanha Liu. — Mikä onnellinen sattuma olikaan, että buddhalainen munkki osui oikeaan aikaan minun talooni.
Muutkin hämmästyivät aika lailla munkin lupausta.
— Ehkä söisitte vielä vähäsen jotakin? — kysyi Liu-vaari.
— Syömisestä en minä nyt niinkään välitä, — vastasi Syvähenki, — mutta jos teillä on vielä samanlaista juotavaa, niin ottaisinpa kernaasti vielä muutaman kulauksen.