— Kyllä, kyllä! Kuulkaa siellä, tuokaa pian paistettua haukea ja äskeistä juotavaa.
Kun näitä oli tuotu, pyysi isäntä Syvähenkeä käyttämään hyväkseen ja tämä joikin vielä muutaman kupposen ja söi palasen haukea. Sitten Lo Syvähenki otti sauvansa ja kysyi Liu-vaarilta, oliko hän jo vienyt tyttärensä talteen.
— Minä lähetin hänet täksi yöksi naapuriin, — vastan ukko.
— Näyttäkää minut siis tyttärenne kamariin, — käski Syvähenki.
Vanhus opasti munkin kamarin ovelle ja sanoi:
— Tässä on tyttäreni kamari.
— Hyvä on. Nyt saatte kaikki muut mennä matkoihinne, — virkkoi
Syvähenki lopuksi.
Ukko Liu poistui palvelijoineen päättämään hääjuhlan valmistuksia, sillä hän ei ollut aivan varma asian onnistumisesta ja jätti Syvähengen yksinään morsiuskamariin.
Ensi työkseen kokosi tämä kaikki huonekalut yhteen nurkkaan lukuunottamatta yhtä tuolia, jonka jätti keskelle huonetta. Sitten hän sammutti tulen, asetti sauvansa tuolin viereen ja istuutui tuolille kärsivällisesti odottamaan ylkämiehen tuloa.
Kun hetki läheni, käski ukko Liu palvelijansa sytyttämään kaikki kynttilät, asettamaan pöydän kuistille, ripustamaan kukilla koristettuja lyhtyjä sen yläpuolelle, tuomaan vadin lihaa sekä suuren kattilan väkevänpuoleista juomaa ja olemaan valmiina palvelemaan ylkämiestä.