— Missä se kaljupäinen aasi on? Tulkoon hän heti ulos mittelemään voimia kanssani!
— Sinä kaltoin kasvatettu sikiö, — huusi Syvähenki vimmastuneena, — opetanpa sinua nyt kerrankin, jotta vastedes minut muistaisit.
Ja huitoen sauvallaan päänsä yli hän syöksyi rosvokuningasta vastaan.
Tämä vältti iskun keihäällään ja huusi:
— Kuuleppas, munkki! Sinun äänesi tuntuu tutulta. Mikä on nimesi?
— Nimeni oli ennen Lo Ta, mutta sitten minä rupesin munkiksi, ja siitä saakka kutsutaan minua Syvähengeksi.
— Hahahaa! — nauroi rosvokuningas, astui alas hevosen selästä, heitti keihäänsä syrjään, kumarsi ja sanoi:
— Missä olette te kuljeskellut senjälkeen, kun viimeksi tapasimme!
Ymmärränpä nyt millaisen miehen käsiin asetoverini joutui.
— Hän joutui täällä pahaan pulaan ja se olikin hänelle oikein, — sanoi Lo Ta astuen askeleen taaksepäin ja laskien sauvansa maahan. Mutta kun hän tulisoihtujen valossa katseli rosvopäällikköä tarkemmin, hän tunsi hänet Li Tshung nimiseksi rohtokauppiaaksi ja puoskariksi, tuoksi tunnetuksi »Tiikerisurmaksi», jonka hän oli viimeksi nähnyt juomalassa Wei Tshoun kaupungissa.
Lo Syvähenki vastasi nyt toisen kumarrukseen. Sitten he vaihtoivat keskenään kohteliaita selityksiä, kunnes Syvähenki vihdoin pyysi rosvoa astumaan sisään keskustelemaan asiasta enemmän.
Kun vanha Liu huomasi tämän muutoksen, hän huudahti: