— Suuren päällikön täytyy pitää sanansa ja vastata kunniastansa, tietäkää se, — sanoi Syvähenki.
Ja rosvokuningas Tshou Tung katkaisi jousensa vannoen pitävänsä sanansa. Vanha Liu kiitti häntä syvään kumartaen, antoi morsiuslunnaat takaisin ja läksi sitten kotiinsa.
Lo Ta opettaa omalla tavallaan.
Rosvot teurastivat nyt hevosia ja sikoja ja pitivät Syvähengen luonaan pitkän aikaa juhlien häntä. He näyttivät hänelle myöskin leirinsä ja sen ympäristön. Ja tämä Kirsikkavuori oli todellakin mainio väijyntäpaikka, sillä sen huippu oli metsän peittämä, jyrkänteet olivat louhikkaita ja luoksepääsemättömiä ja ympäristö oli sakeaa metsää ja köynnöksiä monen peninkulman päähän. Leiriin johti yksi ainoa tie, joka oli vahvasti vartioitu.
Kun Syvähenki oli muutaman päivän heidän luonaan viettänyt, hän huomasi heidän olevan halpamaisia ja ahneita ja halusi sentähden pois vuorelta. He koettivat pidättää häntä, mutta turhaan.
— Kuinka saattaisin minä, — sanoi hän, — kun olen kerran vetäytynyt maailman menosta syrjään, ruveta ruohossa vaanimaan ohikulkijoita?
— Siinä tapauksessa, — vastasivat rosvot, — vartokaa edes huomiseen saakka, hyvä ystävämme. Me lähdemme alas ja mitä saaliiksi saamme, sen annamme teille lahjaksi.
Seuraavana päivänä he pitivät hänelle suuren lähtöjuhlan ja toivat kaikki kulta- ja hopeatavaransa esiin. Samalla tuli tieto, että alhaalla vuoren juurella kulki kaksi kuormaa ohi vain kymmenen vartiomiestä mukana. Silloin hypähtivät rosvot pystyyn ja suurin osa heistä riensi jyrkännettä alas, joten vain pari kolme jäi jälelle Syvähenkeä palvelemaan. Lähtiessään huusivat he vielä:
— Ystävämme, käyttäkää mielenne mukaan hyväksenne mitä tahdotte, kunnes me palaamme takaisin ja tuomme jotakin teille lahjaksi.
Kun he olivat poistuneet, tuumaili Syvähenki: