Kun vanha Liu tämän kuuli, hän riemastui suuresti ja riensi toimittamaan kestitystä kummallekin vieraalle. Jokainen Li Tshungin joukkueesta sai niin paljon kuin jaksoi nauttia. Sitten toi Liu rahat ja punaisen silkkikankaan, jotka morsiuslahjaksi oli annettu, käski tuoda kaksi kantotuolia esiin, toisen, suuremman Syvähenkeä varten ja toisen pienemmän itseään varten, ja valitsi palvelijat, jotka saivat tehtäväkseen tuoda tavarat. Sitten he lähtivät liikkeelle Li Tshungin kanssa, joka nousi hevosensa selkään, Kirsikkavuoren rosvoleiriin, jonne he aamun valjetessa saapuivat. He istuivat ylipäällikkö Li Tshungin teltassa, kun tämä lähetti kutsumaan Tshou Tungia, tuota toista rosvopäällikköä sinne. Kun Tshou Tung astui sisään ja näki miehet, hän suuttui tuimasti ja sanoi:
— Veli, mitä tämä on? Sen sijaan, että kostaisitte puolestani, te tuotte hänet tänne osottaen hänelle kunniapaikan teltassanne!
— Veli, — kysyi toinen, — ettekö tunne tuota munkkia sitten?
— Jos olisin hänet tuntenut, niin en kaiketi olisi joutunutkaan hänen käsiinsä.
— Tämä munkki tappoi kolmella nyrkiniskulla keisarin »läntisen rajan suojelijan», kuten olen teille joskus kertonut.
Silloin kävi Tshou Tung tukkaansa kiinni ja huudahti ihmetyksestä.
Sitten hän kumarsi Syvähengelle. Tämä vastasi kumarrukseen sanoen:
— Minä toivon, ettette tunne itseänne loukatuksi, vaikka nousinkin teitä vastaan.
Sitten he istuutuivat kaikki paitsi vanha Liu, ja Syvähenki sanoi:
— Herra Tshou ja te, hänen asetoverinsa, kuulkaa minua. Minä toivon teidän ottavan huomioonne, että Liu vanhuksella on vain yksi ainoa tytär. Tämän täytyy, niin kauan kuin isänsä elää, pitää hänestä huolta, ja kun hän kuolee, haudata hänet ja toimittaa hänelle uhrilahjoja ja pyhää savua. Jos te siis yhä aiotte voittaa hänen tyttärensä, niin saatatte te vanhan isän epätoivoiseksi. Hän ei voi tyttärensä naimisiin suostua. Sentähden täytyy teidän nyt luvata olla tätä enää ajattelematta ja valita itsellenne joku toinen. Tässä ovat morsiuslahjaksi annetut rahat ja silkkikangas. No mitä te nyt asiasta arvelette?
— Kaiketi, — vastasi Tshou Tung, — en minä tulevaisuudessa enää astu siihen taloon.