— Mutta te ette olekaan vielä näyttänyt meille, mitenkä te tuota rautaista sauvaa käsittelette.
Syvähenki otti esiin viisi jalkaa pitkän ja kuusikymmentä naulaa painavan sauvansa. Toiset hämmästyivät kovasti sen nähdessään ja sanoivat, että sillä, joka sitä käyttää, pitää olla puhvelihärän voima. Mutta Syvähenki nosti sen vaivatta ylös ja viskasi kuin korren ilmaan ja vaikka hän teki sillä vielä kaikellaisia muita temppuja, ei sen paino näyttänyt häntä lainkaan häiritsevän eikä väsyttävän.
— Mainiota! — ärjyivät vetelehtijät.
— Erinomaista! — huusi outo ääni tarhamuurin takaa. — Se oli loistava näytös!
Kun Syvähenki kuuli huudon, hän katsoi muurin yli ja näki siellä sotilaspukuisen miehen viuhka kädessä. Hänen silmänsä olivat suuret ja pyöreät, parta kuin pantterilla ja vartalonsa ainakin seitsemän jalkaa pitkä; iältään hän saattoi olla lähes neljäkymmentävuotias.
— Siinäpä vasta merkillinen munkki, — jatkoi sotilaspukujen mies. — Hän näkyy totta tosiaan tietävän, kuinka aseita on käytettävä!
— Hän mahtoi tehdä temppunsa taitavasti, — arvelivat maankuleksijat, — koska sotaväen harjotusmestarikin noin ihmettelee.
— Vai on hän harjotusmestari. Mikä on hänen nimensä sitten? — kysyi
Syvähenki.
— Liu Tshung. Hän palvelee keisarillisessa armeijassa, — vastattiin.
— Olisipa hauskaa tutustua häneen.