VIERAAT MIEHET (Yhteen ääneen). Jaa'ah, kyllä se niin on, kuin herra sanoo.
TOIVOLA. Minä olen ollut ennen aivan köyhä ja ryypiskellyt joskus hiukan väkeviä juomiakin. — Mutta olen noin 10 vuotta ollut maistamatta niitä ja olen sen ajan kuluessa säästänyt 10.000 markkaa, joilla nyt sain ostaa tämän talon.
ISÄNTÄ (Päättävästi). Minä annan rahat teille takaisin.
TOIVOLA. Antakaa vaan, jos tahdotte; mutta minä en anna taloa, sillä onhan kauppamme ollut aivan selvä. "Sanasta miestä, sarvesta härkää", sanoo suomalainen sananlasku.
ISÄNTÄ. Minun täytyy sanoa tämän asian vaimolleni. (Menee, suutuksissaan ja pudottaa taskustaan setelitukun näyttämön lattialle).
TOIVOLA (Vakaasti). Siinä nähdään, mitä juoppous, raakuus, tuhma ylpeys ja ahneus voivat vaikuttaa. Tämä isäntä nyt esimerkiksi on luullut yksinänsä vain saavansa hallita ja vallita. Hän näkyy kunnioittavan ihmistä rikkautensa mukaan. Minua on hän pitänyt köyhänä, ja semmoisena siis vallan arvottomana. — — Nyt saa hän kuitenkin kerran nähdä, "ettei ole koiraa karvoihin katsomista".
(Isäntä tulee samassa juosten näyttämölle ja emäntä samoin perässä, hutkien miestänsä luudalla selkään sekä tyttö viimein hitaasti, itkien, silmiänsä pyyhkien).
EMÄNTÄ (Yhä lyödessään). Vai sinä, — senkin lurjus! — Ilman minun lupaani. — — — Jaa'ah!
TOIVOLA (Kiivaasti). Hyvät ystävät! Ei täällä tämmöistä elämää tarvita. Kyllä se näytös saa olla näyttämättäkin. Älkää toki tänne tulko tappelemaan.
(Vie isännän lavalta ja emäntä, aina vaan lyöden miestään
luudalla ja puhkien, seuraa hänen kintereillänsä).