TYTTÖ (Itkien). Minun täytyy sitte lähteä kotoani, rakkaasta syntymäkodistani. Oi! Voi!
TOIVOLA (Palatessaan iloisesti ja tyttöön katsoen). Älä sure impi ihanainen. Minulla on nyt tässä talossa emännän virka avoinna. — Jos haluat kanssani jakaa elämän ilot ja surut, niin katsahda tänne ja anna kätesi minulle ja minä annan sydämeni ikuisesti sinulle.
(Tyttö horjuu, kallistuu hieman Toivolaa kohden ja antaa tenhottomasti kätensä Toivolan käteen. Toivola pistää sen kainaloonsa ja alkaa laulaa säveleellä: "Sä pohjolan maa").
Siis omani sä olet
Täällä maailmass',
Sun tuoni yksin voipi
Multa ryöstää.
Se siunaus seuratkoon
Hautahan ast', kun vanhempasi
Meille kerran myöntää.
Kun vanhempasi meille kerran myöntää.
— Sulle käteni mä tarjoon ja sydämmeni
Ja omanasi tahdon aina olla.
Sua lempiä pyydän mä kaiken ikäni
Ja elää aina luonas' sovinnolla
Ja elää aina luonas' sovinnolla.
(Toivola ottaa Selman vasemman käden omiin käsiinsä
ja laulaa' yhä):
Nyt lyökäämme kättä
Ja onni verraton seuratkoon
Elämämme tietä
Ja rakkaus, kuin käskyistä
Suurimpi on,
Se kaikkialla.
Ohjatkohon meitä!
Se kaikkialla
Ohjatkohon meitä!
(Esirippu laskee).
Kolmas näytös.
(On sama huone, kuin toisessa näytöksessä. Perhe istuu sovinnossa teepöydän ääressä, juoden juomalaseista ja kahvikupeista teetä nisuleivän kanssa. Emäntä kaataa laseihin ja kuppeihin sillin tällöin teetä. Selma istuu neuloen Toivolan vieressä kainona.)
Edelliset henkilöt, paitsi vieraita miehiä.