TOIVOLA (Isännälle). Itsekin jo mahdatte ymmärtää kotimaisen teollisuuden arvoa?
ISÄNTÄ. Minä olen aina sanonut, että puhdas paloviina on parempi, kuin ulkoa tuodut konjakit, viinit, rommit ja sampankaljat ja muut kalliit juomat. — —
TOIVOLA. Puhumatta väkijuomista, jotka kerrassaan joutavat muinaismuistojen sekaan, käytetään meillä äärettömän suuri paljous ulkomaisia nautintoaineita ja teollisuuden tuotteita. Niiden sijaan pitää kotimaiset ainekset päästä, jotta saadaan rahoja pysymään omassa maassa. Tämä kotimainen puolukan lehdistä valmistettu tee esimerkiksi on kyllä terveellistä ja hyvänmakuista ja kaikin tavoin edullisempaa, kuin kallis kahvi, joka miljoonia markkoja on maastamme tyhjentänyt ja vieläkin tyhjentää, jos ei vaan sen nautinnosta luovuta.
MÄNNISTÖN MAIJA (Tulee hämmästyneenä). Hyvää iltaa! Oikein tuulinen ilma siellä nyt on.
EMÄNTÄ (Hyvitellen puuhaa kuppien ja lasien parissa). Kah Maijaa! Eipä sinua taas ole näkynyt.
MAIJA (Mulauttaen katseensa pöydän puoleen, peukaloitansa pyörittää).
Niin, mitäs tuosta köyhän ihmisen käymisestä rikkaissa.
EMÄNTÄ. Istu nyt tännemmäksi ja juo kanssamme kuppi teetä.
(Tarjoo hänelle sitä kädestänsä ynnä leipää).
MAIJA (Maija on lykkäävinään kuppeja luotansa; mutta samalla nuolee huuliansa ja pitää kiinni teevadista). Ei sitä nyt minulle olisi tarvinnut. — Tulin muutoin vaan, kun hiukan asiaa on maisterille. En tiedä puhunko sitä?
TOIVOLA. Juokaa kursailematta! Kyllä se hyvää on. Puolukan lehdistä se on valmistettu. Parempaa se on, kuin kahvi.