TOIVOLA (Hartaasti). Siunattu olkoon tuo jalo päätös! Tässä talossa ei siis viina vallita saa. — Luojan avulla hävitköön se naapureistammekin. Sen sijaan saamme kyllä terveellisiä ja ravitsevia nautintoaineita. Viinan hinnalla toimitamme terveysopillista ja muuta hyödyllistä kirjallisuutta asuntoomme. Kahvistakin koetetaan irtaantua, sillä ei sekään ole terveellistä. Parempi hyvänmakuinen yksinkertainen kotimaisista aineista valmistettu juoma on. Sillä tavoin säästämme pienet pennimme kotinurkissa tulevaisuuden varaksi. — Muorilta ja vaarilta ei myöskään ravinto puuttuman pidä, kun vain sovinnossa elämme ja yhteistä hyvää harrastamme.
ISÄNTÄ. Olkoon niin. Saammehan kumminkin ruokaa, jota tietysti tulevakin on näin vähäisestäkin talosta pienelle perheelle. Tuhlaamiseen eivät talon varat riitä. Jos olisin minä säästäväisempi ollut ja ennemmin viinasta luopunut, niin saisin muijani kanssa nauttia vanhoilla päivillämme koottuja varoja; mutta ne ovat menneet. Silmät aukenivat myöhään.
TOIVOLA. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Onni on tapahtunut vihdoinkin.
ISÄNTÄ (Liittyneenä Selman ja Toivolan käsiin). Ei meillä hätää tule.
— Kiitollisena toivotan onnea ja menestystä teille molemmille.
TOIVOLA (Selman kanssa käsikkäin). Kiitoksia siitä! Toivokaamme niin!
(Lausuu eli laulaa):
Taisteluun, veli ja siskoni sorja,
Kevät on kaunis ja mieli on norja,
Suomen onnea puolustamaan
Kurjuutta vastaan tappelemaan.
Lemmitkö kansaasi, ystävä kulta?
Toimihin astu! Sen vaativi sulta
Suomesi, kansasi, syntymämaa;
Hyljätä sitä et koskaan saa.
Tiedämme, missä on kansan voima,
Oommehan selvillä, veljeni oiva;
Mutta, jos raakuutta punnitsen,
Tunnemme myöskin juuret sen.
Terveeksi elpyy kansasi suonet,
Turhaan takoovat turman juonet,
Raitis kun kaikki mun kansani on,
Silloin on Suomi jo voittamaton.
Sotahan siis, sinä veikko ja sisko,
Elä kurjuuteen kansaasi — — kisko!
Kiirehdi: tyhjäksi turmion teet,
Monen silmään luot ilokyyneleet.