TOIVOLA. Kylläpä siitä toimeen tullaan. Minä en vaadikaan mitään erinomaisia laitoksia, ei mitään herkkuja, kunhan vaan ruoka on puhdasta ja tuoreen makuista. Niinkuin, tuoretta lihaa, perunoita, kalaa, kanan munia sekä leipää tietysti myös, ja muuta semmoista tavallista ruokaa. Kauranryynivelli on myöskin hyvin terveellistä syödä.
EMÄNTÄ. Kyllä minä koetan parastani. — Kun olisi useampia vieraita, antaisin halvemmallakin asunnon, ravinnon ja hoidon.
TOIVOLA. Saatanhan minä toimittaa tänne muitakin kesävieraita.
ISÄNTÄ (Aina vaan neulojen). Tottapa meille sopii asumaan vaikka useampikin, — on meillä huoneita…
TOIVOLA. Niinpä, — — niin minäkin luulen. Minä lähden noutamaan tavaroitani siis, ja asun täällä tämän kesän, — — ja kalastelen tuolla tuon kauniin järven rannalla…
ISÄNTÄ. Asukaa täällä vaan! — Kyllä täältä kaloja saatte.
TOIVOLA. Minä menen noutamaan matkalaukkuni tänne.
(Menee.)
ISÄNTÄ. Ei sille Toivolalle — niin oli kaiketi hänen nimensä — tarvitse muokata kaikkia hyviä ruokia. Kyllä ne laiskat herrat saavat syödä huonompaakin ruokaa, — ja niinpä se itsekin sanoi: "Ei hän vaadi herkkuja".
EMÄNTÄ. Mahtaako se vaan meille maksaa?