ISÄNTÄ. Se on tietty. Vai eiköst', — vai eiköst'. — — — Aina herrat runsaasti maksavat sekä antavat vielä juomarahat ja hyvät ryypyt. Ei meidän tänä suvena tarvitse viinaa ostaa. Toivola antaa meille viinaa niin paljo kuin vaan juodaan, sen saat nähdä, ja saavatpa nyt rengitkin kerran suunavauksia.
EMÄNTÄ. Taitaa olla hyvä herra tuo Toivola. — — Mikkolassa kumminkin asui viime suvena oikein erinomainen mies, tukkiherra, se se Nordenfani, tai mikä sen pahuksen nimi taas olikaan. Se juotti heti, kun tuli taloon, taikka piti semmoiset tulijaiset, että koko talon väki pyllyili, ja emäntäkin sanoi saaneensa siltä hienoa Tinttaviiniä. Se oli hyvä herra, se.
TYTTÖ (Ommellessaan). Saa nähdä, antaako se Toivola minulle mitään?
ISÄNTÄ. Antaa kyllä. Vai eiköst', — vai eiköst'. — Aina herrat tytöt rakkaina pitävät ja heitä "respekteeraa".
EMÄNTÄ. Laita itsesi nyt puhtaampiin vaatteisiin ja puhu sen Toivolan kanssa hyvin hienosti, niin kyllä Toivola rupee sinusta pitämään, — herrat hyväilevät hienoja likkoja.
TYTTÖ. Minulle täytyy tehdä pian uusia vaatteita. En minä kehtaa sen
Toivolan kanssa puhua vanhoissa vaatteissa.
ISÄNTÄ. Tehdään kai niitä. Kyllä Marseenin mampselli niitä pian tekee ja laittaa vielä semmoiset rusetit, turnöörit, krumilunssit, ett' älä huoli. Mutta laittakaa nyt huoneet puhtaiksi ja toimittakaa syömistä Toivolalle! Minä tuon aitasta sianreiden pöytään. Kyllä Toivolan kumminkin nälkä on. Maalu! mihin sä pistit aitan avaimen silloin kun olit ottamassa perunapuurojauhoja? Taitaa olla piimäkamarin muurinotsalla.
EMÄNTÄ. Niin aina — ja herrat syövätkin possun pintaa niin mielellänsä. Tuo koko reisi vaan! Ei sille kumminkaan vähät piisaa. Minä keitän munia, tahi keitä sinä, Selma, Toivolalle munia, vaan hyvin kypsiksi! Ei ne herrat tykkää raakamaisista.
ISÄNTÄ. Rahaa meille tulee Toivolasta ja muista herroista — ja kyllä minä niitä nyljen, sen sanon, — ei se ole syntikään. Kylläpä herroilta saakin kiskoa, — ei se ole synti, eikä häpeä, kun se Toivola nyt vaan tulisi! Nyt on niin kova rahanahtaus, ettei sitä mistään tahdo saada. — Toivola meille taitaa antaa jo tänään muutaman markan juomarahoiksi, ja varmaankin se hyvät tulijaiset "pistouvaa". Totta se semmoinen herra on. Vai eiköst', — vai eiköst'.
EMÄNTÄ (Häärää touhussaan). Laitetaan vaan Toivolalle valmiiksi kaikki ja pidä sinä, tyttö, munista murhe, ettei ne ole raakamaisia!