(Menee).
ISÄNTÄ. Niin oikein, — pankaa valmiiksi Toivolalle, kun se kumminkin pian tulee! — — Kyll' se provasti Kaimanius-vainaja näemmäs sanansa piti. Hän sanoi aina: Teillä on niin kaunis talo ja kauniilla paikalla. Minä toimitan teille kesävieraita. Samaa kuuluu sanoneen Rajaportin Manta, joka palveli pappilassa siihen aikaan alikarjakkona. Hänkin oli luvannut meille toimittaa kesävieraita.
(Esirippu laskee).
Toinen näytös.
Edelliset, Männistön Maija ja kaksi vierasta miestä.
TOIVOLA (Istuu siistinnäköisessä huoneessa keinutuolissa sanomalehti kädessä ja laulaa säveleellä "Laulajapoika"):
Järven laineet ja tuima tuuli
Tuntevat huoliani :,:
Ahtolan armas hellä helma
Kätkee mun suruani :,:
Kun istun yksin rannalla
Ja itken ikävääni :,:
Niin silloin järven aaltoset
Ovat ystäviäni :,:
Toiveeni petti ja neitoni jätti
Mun järven aaltoloihin :,:
Usein olen upottanut
Kyyneleeni noihin :,:
ISÄNTÄ (Tulee veitikkamaisesti laulun lopussa viinapullo kädessä). Passaako ottaa ryyppy? Ei Toivolalla taida vielä kumminkaan olla parempia aineita kotona? (ottaa pullon suusta ryypyn).