VOITTO. Tämä on ensimäinen: kumpi meistä pikemmin pidemmän lauseesen sopivan suomalaisen sanan löytää, on vapaa avioliitosta, siinä tapauksessa, jos hän myös voittaa seuraavassakin koetuksessa, joka lopullisesti ratkaisee pulmamme.
KUSTAA. (Päättävästi). Hyvä, ryhtykäämme siis miettimään! (Istuvat hetken ääneti kirjoittaen).
VOITTO. Oppimattomuudellansakin. Tässä on sanani. Entäs sinun.
KUSTAA. Määritelmällisentelemättömyydellänsäkään. Onhan tässäkin ensi hätään, kaiketi se kilpailussa kestää!
VOITTO. (Hätäisesti). Tosiaan! kyllä riittää, vaan nytpä lähenee se toinen keino. — Heittäkäämme arpaa!
KUSTAA. Arpaako? Ei! Se olisi kevytmielistä.
VOITTO. Niin minustakin, senpätähden nai suorastaan!
KUSTAA. Saattaahan arpa kohdata minuakin!
VOITTO. Tosin, vaan paha kyllä, myös minuakin.
KUSTAA. Mitä minä sitte teen?