VOITTO. Nait.
KUSTAA. En minä rupea arpaa heittämään; en minä tahdo koskaan antaa itseäni semmoisen vaaran alaiseksi.
VOITTO. Olkoon niin. Mutta silloin sinun täytyy varmaankin naida, sillä minä en sitä koskaan tee.
KUSTAA. (Rukoillen). Veliseni!
VOITTO. (Äkäisesti keskeyttäen). Jätä minut rauhaan! Jomman kumman se täytyy tehdä. Kumpikaan ei tahdo, siis arpa määrätköön, kumpi on uhriksi joutuva. Tämä on viimeinen sanani ja ainoa, mitä sinulle mieliksi tehdä saatan.
KUSTAA. (Huokaillen). No olkoon sitte! Vaan kuinkas tässä menetellään?
VOITTO. Siinä ei suurta taitoa tarvita (menee pöydän ääreen). Me valitsemme kaksi palloa, toisen valkean toisen mustan.
KUSTAA. (Tuskallisesti kertoen). Toisen valkean, toisen mustan.
VOITTO. Täällä ei nyt ole niitä yhtään.
KUSTAA. (Iloisena). Luojalle kiitos!