VOITTO. Hä, hurrah! Nyt iloitaan!
KUSTAA. (Vaipuu tuolille). Voi kovaa onnea! Voi onnettomuutta!
VOITTO. (Iloiten). Nyt olen vapaa, vapaa kuin taivaan lintu, vaimoväen pauloista irti jo päässyt! Hei! hurrah! Tahtoisimpa syleillä koko maailmaa (hyppää ympäri).
Kolmas kohtaus.
Edelliset. SANNA (tulee huoneesta).
SANNA. (Ihmetellen). Mikä meteli täällä on? Voitto, oletko pyöräpäinen?
VOITTO. (Syleillen ja tanssittaen häntä). Saanko syleillä, saanko suudella? Minä olen onnellisin auringon alla!
SANNA. Päästätkö irti sinä tuulen tuoma! Kymmeneen vuoteen en ole sinua tuommoisena nähnyt, — mitä on tapahtunut? (huomaa Kustaan). Ja mikäs tuota vaivaa? Toinen hyppii ja tanssii kuin hullu, toinen on kuin ukkosen lyömä.
VOITTO. (Koomillisesti osoittaen Kustaata). Ei, täti, hän on vaan kamppauksen kestänyt ja päätöksen tehnyt; se on häntä niin väsyttänyt.
SANNA. (Iloisesti). No, Kustaa?