VOITTO. Vaan jos minä tahtoisin vielä enempää, — olla Teidän opettajanne ja jos Te suostutte Teidän — — —
LIISA. No serkkuseni, miksi ette jatka, mihinkä minun sitte pitää suostua?
KUSTAA. Nyt pamahtaa! kyllä minä tiedän mihin on suostuttava?
VOITTO. Liisa! en sitä saa enää hillityksi! Suostutteko ottamaan minut puolisoksenne, joka teitä kunnioittaisi, rakastaisi ja vieläpä käsillään kanteleisi.
LIISA. (Punastuen). Voitto! tätä en odottanut — te siis tahdotte?
VOITTO. Sekä tahdon, että toivon! Ja jos te suostutte, olen onnellisin kaikista luoduista! (Laskeutuu polvilleen ja suutelee Liisan kättä).
KUSTAA. Ahaa! Tuoko se olisi pää-asia. (Laskeutuu myös polvilleen).
LIISA. Nouskaa ylös! Mitä täti sanonee?
VOITTO. Se on hänen hartain toivonsa.
LIISA. Mitä veljenne on sanova?