VOITTO. Sitä muka olisi tarvis, että tuo vielä tähän tunkeutuisi! Hän näkyy vielä mielistyvän opetukseeni. Tuhat tulimaista! nyt vasta muistanki olevani vaan Kössin puhemiehenä! Sama se, miksi valitsi hän minut opettajakseen. Liisa miellyttää minua ja enhän nyt enää voi perääntyä, kuu kerran pääsin alkuun.
LIISA. (Aikoen lähteä).
VOITTO. (Pidättäen häntä). Mihin niin kiire serkkuseni, ettehän toki lähde pois?
LIISA. Kustaalla varmaan on tärkeä asia puhuttavana teille.
VOITTO. Ei suinkaan. Vaan minulla olisi teille jotain sanottavaa. Minnekkäs tuo puheemme pysähtyikään? Tuo ilkiö sekoitti kaikki ajatukseni.
LIISA. Te lupasitte tulla opettajaksi.
VOITTO. Ei siinä kaikki. Minä tahdoin myös sanoa teille — että — että te olette minulle erinomaisesti mieluinen, että minä teitä sydämestäni rakastan. (Ottaen Liisaa kädestä).
LIISA. Serkku, eihän tämä kuulu opetukseen. (Leikillisesti irrottaen kätensä).
VOITTO. Mitä Liisa! vedättekö kätenne pois, Te ette vastaa mitään.
LIISA. Minä jo lupasin mielelläni olla oppilaisenne.