Suomi synnyinmaa,
Vapauttas väijymään
Vihamies jos viekas saisi,
Pyytäin orjuuttaa,
Yksin mielin äitiään
Tämä kansa puolustaisi,
Ennen kävis kuolemaan,
Kuin se suostuis sortajaan.
Suomi synnyinmaa,
Kun sä vartut, vaurastut,
Elämä kun uhkuvainen
Kasvos kirkastaa,
Silloin kansas toipunut,
Kaikki kansa Suomalainen
Riemumielin hedelmän
Nähdä saapi työstähän.
Suomi synnyinmaa,
Sinut Herra taivahan
Sulkekohon suojallansa,
Että hältä saa
Siunauksen runsahan
Toimillensa kaikki kansa,
Niin ei huku päältä maan
Suomen suku milloinkaan.
Mikael Agrikola.
Aina kun Suomen sointuvan kielen
Kuulen laulavan vapauttaan,
Hartaus pyhä valtavi mielen,
Muistojen templihin astua saan.
Koitossa uuden aamun
Näen kuin enkelin haamun
Suomelle siunausta,
Elämän innostusta
Työllä ja neuvolla tuottavan,
Haamu on Mikael Agrikolan.
Hengen vainion perkaajaksi
Soi sinut Suomelle kaitselmus,
Uuden siemenen sirottajaksi
Sun teki uskonpuhdistus.
"Oppe nyt vanha ia noori,
Joilla on Sydhen toori,
Jumalan keskyt ia mielen
Iotca taidhat Somen kielen."
Näitä opetti aapinen,
Esikoiskirjasi kultainen.
Viisauden alku on Herran pelko,
Kirjojen kirjassa seisoi niin;
Siitäkin saatihin nyt jo selko,
Saatihin selko ja riemuittiin.
Suomeksi jo sitä kuuli,
Vaikka monikin luuli,
Tulkita ettei saakaan
"Sanaa" kielehen raakaan.
Mikael kumosi väitteen tään
Uudella Testamentillaan.
"Kylle se cuule Somen kielen",
Lausuit sä Rukouskirjassas,
"Ioca ymmerdhe caickein mielen";
Kiitos sinulle lauseestas:
Suomenkin turveskansa
Rukoilla Jumalatansa
Kielellään jo nyt saattoi;
Munkkien uskon se kaatoi,
Ol' ajan uuden se sarastus,
Koitti maallemme vapaus.
Kansan laps' olit, kansasi lempi
Tähtenä ohjasi toimintaas;
Maan se ol' mahteja voimallisempi,
Paavin se alttarit maahan kaas.
Niinkuin päästetty jousi
Kansamme sorrosta nousi;
Ilmaa uutta se henki,
Töllihin pienosehenki
Pääsi jo valoa taivahan,
Toivo toi elämän armahan.
Ohjaaja kansamme huojuvan laivan
Olit sä aikana myrskyjen;
Rauhan miehenä viisaasti aivan
Ohjasit maatamme onnehen.
Kansalles koetellulle
Rauhan tuotuas sulle
Koitti se kaivattu hetki,
Kun elon siunattu retki
Päättyi ja työmies toimistaan
Pääsi lepoa nauttimaan.