Joutuin kirjuri katso'os
Tarkoin kaikki tilit ja kirjat;
Sitte, vouti, sun varastos
Kyllä tutkimme, rahat ja viljat". —
Seisovat miehet kuin kekäleillä,
Kirjuri laskevi hiessä päin. —
"Kurjuutta Ruotsissa kyllä näin,
Vaan enemmän sitä Suomessa teillä!
Voi sua, Suitian Klaus! Tään maan
Saatoit sä turmion partahalle;
Jumala ehti sun tuomitsemaan,
Ennenkuin sain sinut telottajalle.
Vallalla vääryys, vilppi on vainen,
Kansa on sotihin sortunut,
Maa on autioks joutunut,
Itkevi kansani Suomalainen.
Kylläksi kurjuutta rahvas tää
Noiden herrojen alla jo kärsi;
Huovien joukkoja sai elättää,
Vaikka itse se pettua järsi.
Vaan nyt koittavi uusi huomen;
Aatelisroistoista perkaan maan,
Tuon lain kansoa turvaamaan,
Maata ja kansaa kallihin Suomen"…
Näistä syvistä mietteistään
Havahti herttua astellessaan
Ulkoa kuuluvaan hälinään,
Ja nyt pihalle katsellessaan
Huomasi kulta Aadolfinsa,
Kuusi-vuotisen aaluvan
Suksilla vallilta laskevan, —
Siitäkö rahvas haltioihinsa!
Lumi se tuiskuna tuprusi vain,
Prinssi kun lappalaissuksilla laski;
Tervehti äänin innokkain
Häntä herra ja sotilaskin.
Isän kasvoja ankaroita
Hellä hymyily kirkastaa:
"Mennä nyt nimismiehet saa,
Huomenna jatkan tutkinnoita.
Rahvaan tulkohot lähetit,
Ilmoittamaan valituksiansa!" —
Muutamat nuijasankarit
Klemetti Erkinpojan kanssa
Valtaherransa eteen astui.
Kuullessa kansan kurjuuden
Heltyvi mieli rautainen,
Silmä jo ankaran Kaarlen kastui.
Kääntyen johtajan Klemetin,
Venäläisvoittajan vankan puoleen
Lausuvi herttua herttaisin:
"Älköön kansani vaipuko huoleen,
Määrään verojen huojennuksen
Uskolliselle Suomellen,
Varalle vihollislaumojen
Rakennan Pohjahan linnoituksen.
Olen vielä mä päättänyt myös
Antaa kaupungin tälle maalle,
Täyttää, Kustaa, mä tahdon työs;
Muistoksi nimelles kunniakkaalle
Tähän sen määrään linnan luoksi,
Isäni nimen ja vaakunan
Kaupungille mä lahjoitan
Maakunnan uskollisuuden vuoksi".
Kuultuaan tämän kaikki kansa
Pihalla nyt käsin jäntevin
Nostavi ilmoille innoissansa
Prinssin Kustaa Aadolfin.
Siinä hän istuvi sankarin lailla
Laps' punaposkinen riemuiten,
Istuin on kansan rakkauden.
Toivoa taasen on pohjan mailla.
Anna Liisa.