Tuppelan Kalle ja Koturi-Heikki: Kuvaus "Tukkipoikain" Elämästä

by Niilo Kivinen

E-text prepared by Tapio Riikonen

TUPPELAN KALLE JA KOTURI-HEIKKI

Kuvaus "tukkipoikain" elämästä

Kirj.

NIILO KIVINEN (Niku)

Nikolainkaupungissa Waasan Painoyhtion Kirjapainossa v. 1889.

I.

Eräällä länttä kohti viertävällä kankaalla Ätsärin järven pohjoispään puolella sijaitsi erillään muista ihmisasunnoista huononpäiväinen tölli, jonka ainoana kartanona oli tupamökki, vähän navettaa ja saunaa, Tölliaukkoa ympäröi taaja, keskulaisen korkea havumetsä muualta paitsi lännen puolelta, jossa oli ainoastaan harvaa metsää, niin että järvi, vaikka se oli jonkun matkan päässä, mökin perälasiin näkyi. Tähän mökkiin, jota nimitettiin Tuppelaksi, käykäämme aluksi tapaamaan vanhanpuoleista ukkoa ja eukkoa sekä heidän nuorinta poikaansa.

On sunnuntain iltapuoli toinen loppiaisen jälkeen. Pientä, savusta ja pölystä mustunutta tupaa valaisee takassa palava valkea. Vanha Kustavi istuu tuolilla ovenpuolella takan edessä vedellen savuja suuresta visapiipustaan, eukkonsa, vanha Kaisa, istuu toisella puolella takkaa kasvot perälasiin päin ja veisata hyräilee ulkomuistilta virttä: "Ah, mik' ompi elomm' tääll' Tuska vaiva tuskaa pääll" j.n.e. Kalle, heidän poikansa, istuu tantarin vieressä uuninruuhussa ja lukee hiljaa jotakin kirjaa.

— Niin se on, työ ja meno levotoin, silloinkin kuin se paras on, saatikka sitte kun köyhyys ahdistaa! huokaili vanha Kaisa lakattuaan veisaamasta.