"Mitä mahtanee sanoa appi-ukkos", sanoi pastori katsoen Mäkelän Erkkiin. "Sillä on hyvin merkillisiä ajatuksia sillä ukolla. Minä en sano että hänenkään ajatukset olisivat merkitystä vailla. — Tokkopa hän kokoukseen enää —."
"Mutta meillä täällä on ollut puheena soittokunnan perustaminen", keskeytti Kosola ja lisäsi leikillisesti, "pastori ei kumminkaan mahtaisi ryhtyä soittokuntaan, mutta kyllä se tarpeen olisi."
Pappi ihmetteli vähän, naurahti ja sanoi sitten: "Soittokunta soittokuntanaankin: jospahan edes kansakoulu saataisiin aikaan." Mutta hänellä oli kiire, oli vain tullut kahvia ja mannaryyniä ostamaan.
Teetä toi Hilda, valkoverinen, ujo tyttö sitten. Pastorinkin tuli juoda. Puheen käänsi Kosola sen jälkeen kauppa-aikeisiin. "Täällä näytti kauppa käyvän hyvin. Hänen tulonsa tänne", arveli kauppias, "oli hyvin tarpeen. Kolun kauppias, eli miksi 'Haltusen porvariksi' ne sitä sanoo, kuuluu täällä olleen kovasti ruhtinaallinen, kuuluu kiskoneen mahdottomia korkoja velallisiltaan ja aivan hävyttömästi kohdelleen kaupantekijöitä, jolleivät hyvinkään suuria kauppoja käteisellä tehneet. Semmoista epäkohteliaisuutta ei tulla hänen puodissaan osottamaan. Hän tahtoi pitää hyviä tavaroita mitä halvimmista hinnoista, ja kohtelu tulee olemaan sivistyneen kohtelua. Ja olihan parannusta kauppa-alallakin pidettävä edistyksenä."
XII.
"Pakana kun panee kauniisti." Yllin silmissä näkyi riemullisuutta.
"Semmoistakohan se on taivaassakin kun ne pasuunat soi ja enkelit laulaa!" huudahti Heta iloissaan ja arveli hartaasti perään: "Kaikki pyhät yhteen pauhaa enkelten joukon kanssa."
Ja kauppias Kosola soitti torvellaan "Maamme" laulua Mäkelän uudessa tuvassa.
"Niin, ne on säveleitä ne", varmensi Erkki Kosolan lakattua puhaltamasta. "Ei vaari eikä muori enää väitä että soitto olisi hirmuista Jumalalle, vaikka se on maallistakin laatua."
"Maallistako se tuo olikin?" kysäisi muori hämmästyneesti.