"Kylläpä ne on hupsuja ihmisiä nuo vanhat akat täällä!" kuiskasi Kosola
Erkille, he kun istuivat vierekkäin penkillä.
"Se on totta, mutta kyllä niitä on muuallakin yhtä hupsuja", vastasi
Erkki hyvin hiljaa.
Vanhukset lähtivät samassa omalle puolelleen.
Hilma, joka oli ollut peräkamarissa, tuli nyt tupaan. "Ihmeen kauniilta kuului soitto tuonne kamariin."
He kaikki kolme menivät kamariin. Kosola, joka kehoitettuna istui soututuolille, kehui kamaria miellyttäväksi.
"Täällä on niin puhdasta, kauniit matot, aistikkaasti tehdyt ja maalatut piironki, sänky ja pöytä."
Nuoret miehet sitten siinä kahvin juodessaan lupasivat toisilleen, että koettavat saada lujan edistyspuolueen toimeen tässä kunnassa.
"Näitä voi vetää vaikka mihin suuntaan näitä tämän kuntalaisia, kun vain pontevasti asian esittää", päätteli Erkki.
"Kun nyt tulee kokous kansakoulusta", muistutti Kosola, "niin silloin on esiinnyttävä pontevasti. Ketä sinä tiedät, että varmaan tulisivat puolustamaan kouluasiaa."
— "No epäilemättä Tanhunen, Siiponen, Ollila", hän luetteli niitä kymmeneen asti, ja lisäsi: "kaikki ne kun vain on joka käy pontevasti etupäässä. Ne eivät ole tähän asti mitään itsenäisyyttä osottaneet, vaari on kaikessa ratkaisevan sanan sanonut. Mutta nyt…"