"Jahah. Missä päin se on?" kysyi pastori. Ja sitten he lähtivät yhdessä Mäkelän aitaosalle riihen ja sen takaisen pellon taaksi. Paikalle tultua pastori huomautti että aita oli hänestä kyllä muuten kunnollista, oikeinpa liiaksikin korkeaa, mutta varaseipäitä puuttui. "Pitäisi olla", sanoi hän edelleen, "ainakin joka viidennessä seiväsparissa vankka varaseiväs, joka estäisi aidan mahdollista kaatumista."
"Ei täällä meidän puolella ole tapana laitella mitään varapönkkiä. Kun aita kaatuu, niin se seivästetään uudestaan — siinä koko juttu." Yllin ääni kuului tuota sanoessaan hyvin itsetakeiselta.
"Niin, mutta kyllä minä vaadin laitettavaksi aidan ihan lailliseen kuntoon", uudisti pastori osottaen hieman kiivastumista.
"Vai niin, Te olette tulleet tänne vaatimaan lain täyttämystä vaikka saarnaatte kirkossa evankeliumia."
"Teidän täytyy", tiuskasi pastori.
"Herra pastori ei taida vielä tietääkään että Mäkeläisen sanalle on totuttu panemaan painoa tässä seurakunnassa", ärjäsi Ylli ja löi käsissään olevan aidaksen maahan että kupsahti. Pastori lähti tiehensä pötkimään ja Ylli huusi hänelle perään: "Kaikki nuoret herrarentut tulevat tänne määrimään. Perhana tempokoon heitä!"
Uudistamatta jäi sanomalehden tilaus. Kaukana siitä että olisi mennyt papin pakinoille ainakaan sillä kertaa. Hän lähti hetken aikaa tuumailtuaan, oikotietä pappilan kartanon taitse kävelemään kotia kohti. Kotiin tultuaan oli ukko kovin nyreällä tuulella, ja kun Hilma, viehkeä nuori tyttärensä kysyi että "laittoiko se isä niitä aviisia jälleen tulemaan", vastasi hän:
"Juutas heistä viis."
V.
Siirrymme kymmenen vuotta ajassa eteenpäin. Aika on mennyt tasaista kulkuaan, kuten sanotaan. Ylli on yhä asunut taloaan varsin kunnollisesti paikkakunnan senaikaisiin asumistapoihin katsoen. Kunnan ja kirkonkokouksissa on hän, liioittelematta sanoen, aina sanonut ratkaisevan sana, ja hänen tarkoituksensa on aina ollut hyvä, jollei edistykselle panna mitään arvoa, hyvä siinä, että hän on aina miehekkäästi vastustanut kunnallisten ja kirkollisten maksujen lisäämistä. Mitä hänen ja puheenaolleen papin väliin tulee, parani se kerrotun "kahauksen" jälkeen vähitellen ja pysyi yhä jotenkin hyvänä, ainakin näennäisesti. Sillä vaikka pastori Mäkeläisen tähden ani harvoin sai läpimenemään mitään pappilan päärakennuksen tai muun rakennuksen korjausasiaa, täytyi hänen kuitenkin antaa Mäkeläiselle arvoa ja pitää kunnianaan tulla silloin tällöin kutsutuksi häneen taloonsa. Muita edistyspyrinnöitä ei pastorilla ollutkaan ja vähitellen heitti hän toivon pappilan parantamisesta ja rupesi pyrkimään muualle, ja uusi, hiljattain yliopistosta lähtenyt mies on pappina täällä.