Hän kuolla ei ai'o — nähdä voi sen!
Ei kaatua raukkana arkaillen.
Vaan kilpeään kirkasta taidoin hän käyttää,
Ja taistelotavat hän tietävän näyttää.
Ja ken sen taistelon nähnyt lie,
Hän siitä sen tunteen varmaan vie,
Että Aabelin sortumuspäivä ei koita,
Jos häntä ei uupumus, velttous voita!
ME TAHDOMME —.
Me tahdomme takoa Sampoa
Ja valvoa vastaisuutta.
Me tahdomme Suomelle suuruutta,
Me tahdomme valoa, vapautta
Ja armasta aikaa uutta.
Me tahdomme henkemme helmyet
Yön kätköistä ilmi luoda,
Ja salojen armahat aartehet
Ja kansamme kaikkikin kalleudet
Jo kansojen tiedoksi tuoda.
Me tahdomme polville uusille
Tien onnehen viitata, näyttää.
Me tahdomme henkemme, voimamme
Ja lempemme, intomme, kaikkemme
Kotilietemme kunniaks käyttää.
Me tahdomme valhetta vastustaa
Ja tuomita vilpin viekkaan.
Me tahdomme, ett' yhä Suomenmaa
Ylös oikeuden lippua liehuttaa
Ja turvaapi hengen miekkaan.
Me tahdomme veljien veljeyttä
Ja yhdenvertaisuutta.
Me tahdomme kansamme ehjyyttä,
Me tahdomme torjua yhdessä
Joka murhetta, pilveä uutta.
Me tahdomme kaikkea kaunista
Ja suurta ja suuremmoista.
Me tahdomme, ett'ei polkea
Sais pientä suuri ja mahtava,
Ei ruhjoa toinen toista.
Yli kaiken tahdomme, että ois
Tää kansamme Herran kansa,
Ett' ennemmin uskonsa tähden vois
Se kaatuakin, kuin luopua pois
Jumalastansa ja uskostansa!