Et nuori polvi, kehnomp' isiäs olla saa,
Et isäis töillä maasi mainetta kannattaa!
Vaan omin töin ja riennoin sun mainees niitä sä,
Ja isäin puhdas muisto töin puhtain pyhitä!
Ja ihannetta kohden kun kuljet korkeaa,
Niin olkoon tunnuslausees: "Jumala; isänmaa!"
Kun Luojaas, synnyinmaatas sun työsi palvelee,
Ei silloin turma uhkaa, vaan esteet raukenee.
Mut intos harras olkoon, kuin ois se aina uus,
Ja töittes palkka olkoon maas suuri vastaisuus!
Ja vallatkohon valo sun koko olennon,
Niin silloin, nuori joukko, sun voittos varma on!
Ja maailma saa nähdä, mit' aikaan into saa,
Ja kuinka pieni maakin voi suurta suorittaa,
Ja kuinka köyhä kansa myös ponnistuksillaan
Voi yöstä luoda päiviin ja soista suuren maan.
Niin kauvas siis kun välkkyy siniset Suomen veet
Ja Suomen salot siintää ja Suomen harjanteet,
Niin kauvas ihanteiden nyt lippu liehukoon,
Ja kootkoon nuoret kaikki se valon taisteloon!
1897.
AABEL JA KAIN.
Taas Aabelin rintaa vasten Kain
On nostanut nuijan ja vartoo vain,
Hän kunnes vois antaa voimatyönnin
Ja lyödä veljehen viime lyönnin.
Mut katso! Ei kedolla kahden vain
Nyt seisokaan Aabelin kanssa Kain,
Vaan tuhannet silmät nyt vartioivat,
Ja tuhanten varoitushuudot soivat.
Ja katso! Myös Aabel on varuillaan,
Ja sankarin ilme on otsallaan.
Ja rohkeesti katsetta Kainin hän sietää,
Ja seisoo kuin mies, joka voimansa tietää.