UUS' AIKAJAKSO ALKAA —.
Uus' aikajakso alkaa jo korpein helmassa.
Käy suusta suuhun siellä nyt kumma kuiskina:
"Oi, ällös, veikko, sisko, sä hengen yöhön jää,
Vaan valost', ihanteista uutt' etsi elämää!"
Noin salomailla huuto nyt suuri huminoi.
Noin kaikuu Karjalassa, noin Pohjanmaalla soi.
Myös Auran rantamilta se huuto kohouu,
Ja samaa Savo huutaa ja kaikki Suomi muu.
Ja sydänmaiden joukot nyt nuoret yhtyvät,
Ja päivätyöhön suureen, jalohon ryhtyvät
Vapise, öinen valta! Nyt viime hetkes lyö!
Nyt poistetahan vihdoin vuossatain synkkä yö.
Nyt kolkot korvet kaikki valolle vallataan,
Ja valon tieltä maahan kaikk' esteet tallataan.
Eik' ennen nuoret joukot nuo ai'o levähtää,
Kun paheen peikko sortuu, tuo julma, tuhatpää.
Eik' ennen taisto taukoo, — ei tau'ota se saa! —
Kun ohdakkeista puhdas on hengen viljamaa;
Ei ennen, kunnes poissa yö kokonansa on,
Ja valon valta-istuin on kukistumaton.
Ja vaikk' on vaivaloista ja kovaa taisto tuo,
Ja hornan henget tielle tuhannet esteet luo,
Niin ällös, nuori joukko, sä säiky kumminkaan!
Sun puolellas on oikeus ja siunaus synnyinmaan.
Ja ällös surko, vaikka ei oiskaan suotu sun
Satoa vielä saada ja palkkaa taistelun!
Kyll' aikanansa antaa työ jalo palkkion,
Ja voiton suuri hetki se kerran lyövä on!
Es'isäin lailla kulje vaan teitä kunnian,
Se vaikka henkes vaatis ja veres purppuran!
Niin taistele, ett' aika sinusta kerran uus
Vois virkkaa: "Suuri oli tuon polven pontevuus!"
Niin taistele, ett' isäin jos haamut haudoistaan
Nyt nousis keskellemme uutt' aikaa katsomaan,
Ne riemurinnoin lausuis: "Nuo lapsiksemme me
Ilolla tunnustamme: heiss' elää henkemme!"