Ja eiköhän, eiköhän murskauneet
Jo tuhannet vaunujen alla,
Ja tuhannet vieläkin kuoloon käy
Kuin hurjina, kilpailemalla?
Epäjumala — kuningas Alkohol' —
Hän vaeltaa vaunuissansa.
Yli maan nuo vaunut vierivät —
Veri tippuvi rattaistansa.
Veri tippuvi nuorten ja vanhojen,
Ja lesket ne itkee ja lapset,
Ja turvaa tutisevan vanhuuden
Ne itkevät harmajahapset!
Ja sentään, oi, alla vaunujen
Viel' etsitään onnea … surmaa!
Ja sentään, oi, kansoa Kalevan
Tapa luonnoton vieläkö hurmaa?
Ei, ei! Tuhat kertaa jyrkkä: ei!
Tavan sortua täytyy nurjan!
Me kukistaa tahdomme — kukistaa
Epäjumalan korskean, kurjan!
Me tahdomme saarnata taistoa
Ja käyttää ääntä ja kättä
Sen Suomen sortajan sorrannaks, —
Ja taistella herkeämättä!
Ja me tahdomme kansaa valveuttaa
Ja järkihinsä saada
Ja nähdä sen päivän, jolloin ei
Epäjumala kansaa kaada…!
9/1 19O2.
ON LAINEILLA LAIVA —.
On laineilla laiva,
Ja myrsky se käy,
Ja valkamaa varmaa
Ei missähän näy.
Ja tiedä ei ykskään,
Sen laivan kuin käy,
Kun valkamaa varmaa
Ei missähän näy.