Pois katseet karsaat, mieli nurja
Väliltä kansankerrosten!
Ken halveksuen muita, kurja,
Jäis toimetonna sivullen,
Kun kutsuu kansaa yhteistyö
Ja maata sortaa hengen yö? —
Pois katseet karsaat, mieli nurja
Väliltä kansankerrosten!
Ken, kurja, eläis itsellensä,
Kun vaatii työtä synnyinmaa!
Ken, kurja, sulkis sydämensä
Ja kättään kieltäis auttavaa,
Kun onni kansan, isänmaan
Riveihin vaatii astumaan? —
Ken, kurja, eläis itsellensä,
Kun vaatii työtä synnyinmaa?
Meill' yhteiset on kallehimmat:
Yks' usko, yksi isänmaa.
Syyt pienet, halpa-arvoisimmat
Siis voisko meidät vieroittaa?
Synnyntä-arvot, rihkamat
Ne vieroittaako voisivat,
Vaikk' yhteiset on kallehimmat:
Yks' usko, yksi isänmaa?
Ei! Veljeytt', yhdenvertaisuutta
Ei rikkoa syyt moiset saa!
Kaikk' yhdessä vain jotain uutta
Ja suurta voimme suorittaa.
Kaikk' yhdessä me nostaa maan
Vain voimme valoon, kunniaan.
Ei veljeytt', yhdenvertaisuutta
Siis rikkoa syyt pienet saa!
Pois katseet karsaat, mieli nurja
Väliltä kansankerrosten!
Ken halveksuen muita, kurja,
Jäis toimetonna sivuilen,
Kun kutsuu kansaa yhteistyö
Ja maata sortaa hengen yö?
Pois katseet karsaat, mieli nurja
Väliltä kansankerrosten!
RUNOELMA OULUN SUOMAL. YKSITYISLYSEON 25-VUOTISEN MUISTOJUHLAN JOHDOSTA.
I.
Työs heitä hetkeksi, pohjolainen,
Työs huolten hetkeksi hälvetä suo!
Kaikk' unhoita murhees, ja tutkivainen
Nyt katse sä taaksesi suuntaa, luo!
Tää unhoita hetkeksi himmeä aika
Ja kuivaa silmäsi kyyneleet!
Ja muistele, mik' oli kevään taika,
Ja kuinka ne kuohusi kevään veet!
Veet kuinka ne kuohusi, sulkujenki
Läpi vyöryi vaahdoten uomiaan,
Ja kuinka se heräävä kevään henki
Jäät järkytti, valveutti Pohjanmaan!