Niin päivyt hellästi silloin paistoi,
Mun Herran' hyvyyttä, heijasti,
Ja sielus hyvyyttä silmäs loisti
Ja tuntos puhtautta tulkitsi.
Ja sinijärvellä, — muistanetko? —
Min rannall' oltihin, kangastus
Niin kaunis nähtiin — ja kangastukset
Loi kauniit meillekin rakka'us.
Sen muistan päivän, kun ensi kerran
Sun, immyt armas, mä silmäs näin.
Ja muistan, että siit' ai'ast' asti
Et enää häipynyt mielestäin.
POHJOISMAINEN LEMPI.
"Voi, tyttö! Varros! Kostan!
Sytytit sydämen.
Syliini suljen, nostan
Ja sua suutelen".
"Sun, pulmu, povelleni,
Suloisen sivallan,
Ja kultakahleheni
Mä sormees sovitan!"
Näin uhkasin ja vannoin,
Mut immen nähtyäin
Sen rauhass' olla annoin
Ja — hämilleni jäin.
Kuin kiinni kiedottuna
Mä istuin vaiti vain,
Silm' arkana ja puna
Väreili poskillain.
Ja niinkuin pyhyys loisi
Silmistään loistoa,
En tohtinut hänt' oisi
Kädelläin koskea!