Niin, niin. Nyt olen ukkomies,
Ja tuota tutkit sä kenties:
"Elosi miltä tuntuu nyt?
Oletko onnes löytänyt?" —
Niin tuntuvi, kuin kevään jälkehen
Ihana kesä, päivänpaisteinen,
Kun pilvetönnä taivas heijastaa,
Tuhannet kukat maassa tuoksuaa!
Niin tuntuvi, kuin suvipäivänä,
Kun korva kuulee tuhat säveltä,
Ja rinnat riemuansa uhkuvat,
Ja Luojaa kiittää henget hurskahat!
Täys', eheä nyt on mun onneni, —
Mut, voi, kun esteheks' ei lempeni
Ois mulle tähdätessä ylöspäin,
Luo Luojan, taakse ilmain siintäväin!
Kun Ikuisen et sijaa valtaisi
Mun sydämessäni, oi, armaani!
Kun ikuisen ja maisen onnen vois
Niin soinnuttaa, ett'ei ne riidass' ois!
NIIN OLI, KUIN, PERHONI, PELKÄSIN.
Niin oli, kuin, perhoni, pelkäsin:
Sun tähtesi taivahat unhotin.
Niin oli, niin oli — voi, sua, voi, mua!
Voi, mieltämme hurjaa, ja hurmattua!
Niin oli, kuin, perhoni, pelkäsin:
Sun tähtesi suurimman unhotin.
Suo, Jumalan', anteeks se mulle ja hälle,
Mun sydämen' armaalle viettelijälle!
NYT, ARMAHIN, YHDESSÄ ASTUMME.
Nyt, armahin, yhdessä astumme
Me askelin reippahin tietä myöten.
Yli soittenkin soiluvain kiidämme,
Kuni keijuset, leikkiä lyöden.