Mannert' ei näy, — ääretön vain
Allan' aallokko kuohuu.
Venho lastuna laineill' ui,
Laineill' yöhyt se laskeutui.
Mannert' ei näy, — ääretön vain
Allan' aallokko kuohuu.
Luoja, suojaa purttani mun,
Halki aaltojen ohjaa!
Turman kalliot karttaa suo,
Ett'ei purttani ruhjois nuo!
Luoja, suojaa purttani mun,
Halki aaltojen ohjaa!
1893.
TYYNTYY SE TUULONEN TUIMINKIN.
Tyyntyy se tuulonen tuiminkin.
Päättyy se päivä myös pilvisin.
Viihtyy se villeinkin aaltoin tyrsky,
Raukeepi kerran rajuinkin myrsky.
Kuluu se kurjinkin, kolkoinkin yö.
Loppuu se kerran raskainkin työ.
Haihtuu se huolikin, raskas jos oiskin,
Tuskat jos tuimimmat rintahan toiskin.
Turhaan sä, rintani, rauhatta lyöt,
Turhaan sä tuskailet päivät ja yöt.
Riemuitse! — öinen pian väistyvi haamu!
Riemuitse! — koittaa koht' onnesi aamu!
EN ITKE —.
En itke, — ei itku auta,
En huoliain huuda, en.
Mä taistella tahdon ja voittaa
Tai kaatua taistellen!
Ma taistella tahdon, tahdon
Ja onneni luoda näin.
Ei askelta syrjään, ei taakse,
Vaan suorahan vain eespäin!