Tää kansa, tuhat kertaa
Mi talot, templit nouti tuhastaan
ja toipui, miss' ei toipunut ois toinen, —
Ei horjua saa, heittää uskoaan!
Vaikk' uhkaa takatalvi
Maan kukat kukkivaiset kukistaa,
Ja vaikk' on raskas rasitettu olla,
Et toivoasi, maani, heittää saa.
Kons' ikinä, — sa lausu! —
Lain, oike'uden kansa kuollut on,
Kons' sortunut, jos ydin oli terve,
Jos riennot rikkaat, tahto tahraton?
1900.
KAUKOMAITA KAIHOTESSA
Eteläiset maat ja tarhat,
Teitä usein kaihoan.
Eteläisen päivänpaisteen
Toivon täällä paistavan.
Palmupuistot, loistokukat,
Teitä kaukaa tervehdin;
Kaukokansat, onneanne
Usein, usein haaveksin.
Rientoinne myös rikka'utta
Muistelen mä kaihoten;
Veren, tunteen vilkka'utta
Voimakasta ihailen.
Kaukokansat eteläiset!
Innostua voitte te!
Vapauden valtakirjan
Verellänne ostatte!
Kaukokansat eteläiset!
Tulta teill' on lempenne,
Vauhtia on riennoissanne —
Mutta mit' on maassamme?