Vanhuskukka kuiskauksen
Kuuli vallan vasten mieltä:
Viel' ei elosta erota,
Manan maille matkaella
Tahtonut ois ollenkana.
Maan viel' uskoi mainioksi,
Tuonen tuumat joutaviksi
Tuonta uudesta olosta,
Ihanammasta ilosta, —
Nurkumiellä pois nukahti,
Kaihomielellä katosi —!
KUILUN PARTAALLA.
(Erästä kuvaa katsellessa).
On kuilun partaalla lapsi, —
Vaan enkeli varjelee.
Yks' askel, ja hän jo vaipuis, —
Vaan enkeli varjelee!
On kuilun partaalla nuori, —
Vaan kuka varjelee?
Yks' askel, ja hän jo sortuis, —
Vaan kuka varjelee?
On kuilun partaalla miesi, —
Vaan itsekö varjelee?
Yks' askel, ja hän ois poissa, —
Vaan itsekö varjelee?
On kuilun partaalla vanhus
Ja enkeltä huutelee…
Yks' askel, ja hän jo vaipuu, — —
Vaan enkeli saattelee…
14/l2 1901.
TOINILLE.
Suvi-ilmanko vain ihanuutta,
Päivää ikikirkast' unelmoit?
Riemuako janoat ain' uutta?
Ruusuillako viihtyä vain voit?
Ja sä pilvein nousennanko estää
Taivollesi, Toini, tahtoisit?
Mutta paistett' ainaist' onnen kestää
Voisko henkes taimet kaunihit?