JOULULAULU.
Maat, kansat kaikki nyt riemuitkaa,
Hyvyyttä kiittäen Herran!
Sen toteutuneeksi Hän ilmoittaa,
Min luvannut oli Hän kerran.
Täht' ennustettu on noussut jo!
Jo koittanut armas se aurinko,
Joll' autuus on siipeins' alla!
Sen sanoman ihanan enkeli
Kautt' ilmojen kantoi meille:
"On saapunut rauhan sankari,
On syntynyt Kristus teille.
Ja tämä on teille merkkinä:
Kapaloittuna laps' on seimessä
Nyt Davidin kaupungissa!"
Oi ääretönt' ihmettä! Herra maan
Ja taivahan ihmislassa!
Hän oljilla seimen, min kautta vaan
Kaikk', kaikki on olemassa!
Hän palvelemaan tänne ihmistä
Myös tullut, jot' enkelit ylhäällä
Ain tuhannet palveli kilvan!
Oi, suuruutta Herran armotyön!
Oi, lempeään pohjatonta!
Ei jättänyt keskelle kuolonyön
Hän lastahan onnetonta,
Vaan syntyä antoi hän auttajan,
Meill' orjille synnin ja kuoleman,
Oi kiitetty olkoon Herra!
Oi, soikaa siis, kantelot Siionin,
Ja, harput, te helkähdelkää!
Ja, murheiset rinnat, te riemuisin
Nyt tunteihin sykkiselkää!
Jo noussut on päivä, jo loppui yö,
Jo täytetty myös on se raskas työ,
Jok' elämän tuotti ja rauhan!
Ja sanoma suuri tuo kaikuu taas
Yli vetten ja kautta maitten:
"Jo tullut on, Siion, kuninkaas,
Hän, kuningas kuninkaitten!
Hän tullut on, apusi armahin!" —
Oi, soikaa siis, kantelot Siionin,
Ja, harput, te helkähdelkää!
VAPAHTAJA SYNTYNYT ON!
Vapahtaja syntynyt on! Oi, mi sana suur' on tuo!
Oi, min riemun, lohdutuksen synkkään sieluhun se luo!
Vapahtaja! Mikä nimi ihanampi, kalliimp' on!
Mikä nimi valoa niin eloon luo ja kuolohon!
Vapahtaja syntynyt on! Vapahtaja sun ja mun,
Vapahtaja, joka sielun, köyhän, kurjan, vaivatun,
Vapahtaja vallast' yön ja synnin sekä kuoleman,
Vapahtaja kaiken kansan, kurjimman myös kulkijan!